Kymmenkunta pörröistä mustaterrieriä kömpi pääsiäismaa-
nantaina aamupäivällä autoistaan Huittisten seurojentalon pihalla vielä autuaan tietämättä mitä oli edessä. Jaanan kanssa olimme valmistelleet kasvateillemme jo vuodenvaihteesta lähtien trimmauspäivän ohjelmaa. Paikka oli erinomainen, tilaa oli ja valoakin yllättävän paljon.
Aamukahvien ja lyhyen esittelykierroksen jälkeen tutustuimme muutaman sivun materiaaliin ja mukavasti keskusteluakin kehkeytyi turkinhoidon ympärille. Tärkein pointti: turkin tulee olla ympäri vuoden puhdas ja takuton !
Sitten trimmauspöydät sisälle, koirat pöydille ja trimmausvälineet esiin. Alek sai olla mallikoirana. Leikkelimme sitä Jaanan kanssa vain toiselta puolelta ja Pauliina sitten yritti saada toisesta puolesta samanlaista.
Sari näytti ihan ammattilaiselta hienossa punaisessa esiliinassaan. Boriksen kamala pentukarva oli otettu joulukuussa nahkaa myöten pois. Runkokarva oli riittävän pitkää ja ah ! karkeaa, mutta jalkakarvat vielä odottaa täyttä näyttelypituutta.
Maarit ja Miina touhusivat vähän sivummalla pari päivää aikaisemmin alkaneen juoksun takia.Miinalla on karkea vähän suorahko sinisenmuista turkki.Hieno tuli Miinastakin !
Alek-reppana vaan meinasi pudota nokilleen pöydältä kun nenä veti väkisin kohti ihanaa hajua.
Sara sai ihan uuden lookin Maarikan saksien sauhutessa ympäri koiraa. Nätti, leveä ja massava neitokainen pöydällä komeilikin. Sara on vielä pehmeässä rusehtavassa pentukarvassa, joka suorastaan huusi alasajamista.
Soilella on molemmat mustispojat messissä. Buke on äärettömän karkeakarvainen; silti karva on vähän kiharaa ja sitä on riittävästi. Harvoin olen törmännyt noin täydelliseen turkkiin. Einsteinin turkki on myös laadultaan karkeaa ja sitä sitten on pojat paaaaljon. Valkoinen vekkuli Huligan kuuluu myös karkeakarvaisten kerhoon: runkoturkki on karkeaa kuin rautalanka ja jaloissakin karva on karkeaa eli ei ole sellainen show-tyyppi vaikkakin juuri sellainen kuin käppänän tulee karvaltaan olla.
Aaron oli ollut viikkoa aikaisemmin ammattitrimmaajan käsittelyssä. Huh huh, mikä trimmi. Päälaen karvat olivat täyspitkät, rungossa pitkä epätasainen hapsuttava karva ja jalatkin viimeistelemättä. Trimmaaja oli joltain venäläiseltä ohjeita puhelimitse saanut ja ymmärtääkseni ihan kohtuullisen korvauksen taideteoksesta pyytänyt. Alkoi poitsu iltapäivällä jo muistuttaa mustaterrieriä.
Hirveät sylipainit käytiin päivän päätteeksi: Aaron vastaan Iines 0-6
Iines-pitkäjalka pääsi potrettiin.
Iines ja Merlin olivat paikalla turisteina ja pääsivät irrottelemaan velipoika Aaronin kanssa. Kyllä siinä hampaat louskuivat kun kolmikko loikki moniäänisen murinan säestämänä pitkin takapihaa.
Päivällä keskeytettiin aherrus toviksi ja kyllä maistui makaroonilaatikko hyvältä. Kiitos siitä kuuluu Jaanalle. Ruokailu toteutettiin nyyttikesti-periaatteella eikä kukaan lähtenyt nälkäisenä kotimatkalle.Kiitos kaikille maukkaista eväistä !
Koirat käyttäytyivät asiallisesti -kuten aina. Vähän sitten lopuksi saivat leikkiäkin kunhan valokuvia oli otettu yhdessä ja erikseen , edestä ja takaa, seisten ja juosten.
Toivottavasti kotiinviemisinä oli muutakin kuin upea mustis. Trimmausta ei opi muuta kuin trimmaamalla. Ja ihan kokemuksesta tiedän kuinka kiva on huomata ,vielä tässäkin iässä, oppivansa uutta ja omien käsien jälkeä on hienoa ihastella.
1 kommentti:
Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos. Kyllä me vielä jotain opimme kun te opetatte Jaanan kanssa. Odotan jo seuraavaa kertaa, milloin ja missä? Olen Saraa katsellut ja kyllä se runko ajellaan alas ja entistä ehompana loppukesällä näyttelyyn. Sara kiittää myös.
Lähetä kommentti