Varma kesän merkki on lumien sulamisen lisäksi kesäkukkien istuttaminen. Tänä vuonna eriväristen kesäkasvien sijoittelu pitkin pihaa osui vähän tavallista aikaisemmaksi eli jo toukokuun loppupuolelle. Oli täysin käsittämätöntä, että valtavat lumimassat sulivat ennätysajassa eikä sitä pelkäämääni pitkää kurakauttakaan tullut.
Siiri tuli viettämään aurinkoista lauantaipäivää vanhempien työ- ym kiireitten takia. Ensin käytiin Parolassa Mierolan sillan kupeessa satamassa jätskillä ja limpparilla. Mukaan menoon kutsuttiin myös Raina-mummi ( minun äitini).
Siirin 5-vuotissynttärit (eli viiden sormen verran, jota neiti kuvassa isomummilleen näyttää ) ovat ovella. Voi, hyvänen aika kuinka aika rientää....
Siirin 5-vuotissynttärit (eli viiden sormen verran, jota neiti kuvassa isomummilleen näyttää ) ovat ovella. Voi, hyvänen aika kuinka aika rientää....
Sitten suunnistimme kasvihuoneille kukkien hakuun. Aikaisesta ajankohdasta johtuen emme edes ajatelleet muita kuin samettiruusuja ja orvokkeja. Ihan täpinöissään Siiiri valikoi sopivan värisiä ja kanteli niitä autoon.
Koirat pyörivät väkkäränä kukkalaatikoitten, multapussien ja kukkaruukkujen seassa: Juska kouhotti ympäri autoa ja odotti josko pääsisi autoajelulle, Doris varasti jälleen kaiken mahdollisen, Darja siirtyi suosiolla syrjemmälle vahtia pitämään, Iines ei oikein asiasta mitään ymmärtänyt vaan yritti nuoleskella pikkuvierasta minkä ennätti ja oli koko ajan poikittain edessä istumassa. Valkoiset juoksivat ihan blondeina joukon jatkona. Kaikesta tästä härdellistä huolimatta kukat löysivät paikkansa ja simsalabim! -piha tuli heti niin kesäisen näköiseksi.
Ikuinen linssilude halusi jälleen poseerata koirien kanssa ja saamansa piti.
1 kommentti:
Haa! Kun nyt sopivasti koira-lapsi -teemaan päästiin sisälle, niin pitäneekin kertoa mukavana tapahtumana mieleen jäänyt kohtaaminen eiliseltä - liittyen tuohon halikuvaan:
Olin ennen saunaa poitsujen kanssa iltalenkillä ja siinä sitten hölkötellessäni törmäsin naapurin tyttöön, joka oli kavereidensa kanssa leikkimässä lenkkipolun varrella.
Noh, siinä ei sitten kauaa tarvinnut ihmetellä kun tytöt olivat Boriksen kimpussa rapsuttelemassa ja Boris tyttöjen kimpussa puskemassa kuonollaan ja antamassa märkiä pusuja.. Yksi tytöistä totesi, "Voi kun se on iso ja ihana!!! Hyppiiks se paljon?" Vastasin, että ei hypi, paitsi tietty käskystä ja pyysin Borikselta halia ja sainkin sen samantien! Voi sitä ihastelun ja riemunkiljahdusten määrää! Tytöt eivät jostain syystä halunneet kokeilla samaa ;-)
Lähetä kommentti