Kevät toi, kevät toi...


 
Jonkinlainen laavukylä on rakennettu keskelle korpea

Kevät toi, ei maalaria ,ei muuraria eikä sitä rantojen hampparia vaan upeat elämys- ja kokemustuokiot talven horroksesta heräävässä metsässä. Puolitoista viikkoa on vauvalomaa ja kyllä olen vapaani yrittänyt käyttää luonnossa samoilemiseen kun veret seisauttavasta synnytyksestä Juulin kanssa selvittiin.





Kolme mahtuu hyvin





 



 Tänään varustauduin kameran kanssa; niin monena kertana sen olen unohtanut eteisen pöydälle.
Koirat ovat tottuneita poseerajia ja tietävät mitä haluan kun järjestän niitä riviin. Itse tarjoavat oikeaa paikkaa ja suoraa asentoa. Kamera tietää namia, yksinkertaista !

Vähän on jo ahdasta neljälle

Mitenkä rakastankaan metsää; se on ihan täynnä elämän erilaisia ilmenemismuotoja: Lintujen ääniä, erilaisia ja jokapuolella.Isompia ja pienempiä lintuja, jotka herättävät koirien huomion. Perhosia, jotka elävät vain iltaan.Ojat täynnä lumien sulavettä, joka solisee  kovaäänisesti. Valkoisen lumen alta herääviä vihreitä kasveja. Kuollut muuttuu eläväksi.

Muurahaispesä nukkuu vielä. Se on hyvä se, ja  siksi on otettava vaarin juuri tästä kevään hetkestä.Tuiskun hetki on juuri nyt; 6 jälkeä on ajettu. Ekat huuhailusellaisia, mutta tänä iltana jo ilmiselvästi jäljesti. Valjaat saatuaan päälleen nenä putosi maahan ja suuntasi tieltä metsään nenä auki.

Joka ilmansuunnassa tyhjää tilaa semmoiset 10 km.
 Meidän keväinen lenkkitie on Rengon kangasmetsää, puhdasta ja asumatonta. Hiekkatie johtaa..minne ? Tunnin olen kävellyt yhteen suuntaan pääsemättä yhtään minnekään. Tie on nyt puomilla suljettu. Viime kesänä armeijan autoja tuli joskus vastaan. Hirvimiesten rakentamia ammuntalavoja on 50-100 m välein eli myöhemmin syksyllä ei näille kulmille ole asiaa ellei halua tulla ammutuksi. Kerran erehdyin alkusyksystä tälle hiljaiselle tielle koiria juoksuttamaan, mutta jo 10 min  käveltyäni kaduin suunnattomasti ajattelematonta tekoa. Fleece-pusero oli mustamaan hirvareita, joita tunki tukkaan. Vaikka kuinka juoksin niin ällötykset eivät pudonneet pois vaan huutelivat kevereitakin paikalle.




Irrottelua kuivuneella suolla, joita Rengossa piisaa
 





Kuiva kuollut  heinä kahisee koirien jaloissa. Iines ja Doris riekkuvat yhdessä. Kaikista miljoonista metsän kepeistä juuri se yksi vänkyrä on pakko saada.Tuisku uskaltaa jo mukaan aikuisten
mittelöihin.




Tämä on "se keppi"





Tytöt elävät yhtenä suurena harmoonisena laumana,  jossa kaikilla on silminnähden hyvä olla. Jokainen kunnioittaa toisen omaa - tilaa, ruokaa, leluja-, mutta kukaan ei niitä myöskään omi. Kaiken omistaa kuitenkin viimekädessä ihmisäiti.









Viime talven kurinpalautuksen jäljiltä porukka on vielä enemmän kuulolla. Takana-käskyn opettaminen oli yksi kuningasajatus, jolla on rauhoittava vaikutus ihan jokapäiväisessä elämässä. Tajusin  miten tärkeä hallinnan kannalta on koiran oikea tunnetila myös treenaamisen/kisaamisen ulkopuolella. Koiran tulee olla rauhallisen alistuva ja osaan myös ne tunnusmerkit  koirasta lukea.

Ei kommentteja: