Mystinen, tyhjästä taiottu Huu

Minä, ahneeksi ja välinpitämättömäksi leimattu kasvattaja uskallan olla täysin eri mieltä Huu-sairauden ( hyperuricosuria) nostamisesta prioriteetiksi valittaessa jalostuskoiria. Mustaterrierirotua yli 30 vuotta kasvattaneena ja yli 200 pentua maailmalle lähettäneenä (+ erikokoisia ja erivärisiä snautsereita yli 100 pentua) olen joutunut silmäkkäin monen taudin ja ongelman kanssa. Huu ei kuulu näiden joukkoon.

Mustaterrierirodussa löytyy yksittäistapauksia varmaan ihan jokaisen koiralla todetun yli 500 taudin osalta. Huu-tauti kuitenkin on nostattanut lähes joukkohysterian kaltaisen ilmiön.

Näyttää siltä, että 70-80 % mustaterriereistä on taudin kantajia ( N/HU) eli tauti on ollut iät ja ajat rodussa. Yksinkertaisesti laskettuna jäljelle jäävästä 20-30 %:sta puolet on perimältään joko muotoa HU/HU tai N/N. Perimältään sairaat koirat eivät ole sairaita vaan niillä on kohonnut riski ko sairauden suhteen ( uraattikivien muodostuminen). Joidenkin tutkimusten mukaan virtsakivistä alle 10 % on uraattikiviä (voivat olla esim oksalaattikiviä). Perimältään terveet (N/N) koirat ( 10-15 %) voivat sairastaa kyynärnivelen/ lonkkanivelen/olkanivelen/kinnernivelen kasvuhäiriöitä, niillä voi olla polvilumpion luksaatio tai selkärangan spondyloosi tai hypotyreoosi tai addisonin tauti, rappeutuneet polven ristisiteet, sydänsairauksia, purentavikoja, maksa tai munuaissairauksia, silmäsairauksia, autoimmuunisairauksia jne. Voisin jatkaa tätä luetteloa loputtomiin ja kaikille näille sairauksille tunnusomaista on se, että ne ovat invalidisoivia, vaikeahoitoisia, kivuliaita ja monet kuolemaan johtavia. Lisäksi osa koirista on luonteensa puolesta jalostukseen epäsopivia ja pahimmat niistä lopetetaan purtuaan ihmisiä ja/tai toisia koiria. Eräiden maailmalla tehtyjen tutkimusten mukaan huu-sairauden puhkeaminen vaatii vielä tunnistamattoman geenin läsnäolon. Lyhyen matematiikan yo-kirjoituksissa suorittaneena yksinkertaisena ihmisenä voisin laskea jalostusyhdistelmien kaventuneen katastrofaalisesti.

Jokainen voi varmaan kertoa traagisen tarinan omasta koirastaan, joka sairastaa jotain tautia. Nyyh…

Kennelliiton jalostusstrategia on täysin ristiriidassa mustaterrierirodun geenipoolin laajentamiseen ja monimuotoisuuden mukanaan tuomaan elinvoimaisuuden lisäämiseen.
Minä näen kasvattajien ”kansalaistottelemattomuuden” olevan ainoa tie rodun säilymiselle ja terveyden ylläpitämiselle. Yhdistyksen jalostussuositusten mukainen toiminta eli ei käytetä kantaja/kantaja-yhdistelmää on lopun alkua, suoranainen kuolinisku.
Jokaisen kasvattajan kannattaa miettiä perustuuko hänen käsityksensä tähän tautiin faktoihin ( mistä ne faktat ovat lähtöisin),  olettamuksiin vai pelkästään omiin tulkintoihin.

Ulkolaisten urosten käyttö ei ole aina mahdollista, tarpeellista tai edes suotavaakaan. Mitä kauempana uros asuu sitä vaikeampaa sen itsensä identifioimien on puhumattakaan sen suvussa esiintyvistä sairauksista. Itse olen ostanut Moskovasta pennun, jonka papereihin merkitty isä osoittautui vääräksi, se oli pentuna pudonnut parvekkeelta ja kuollut. Edelleen ihmettelen kuinka terveitä useiden maiden koirat ja niiden suvut ovat. Monien raporttien mukaan vähintään 10 % rotukoirien sukutauluista ei edes pidä paikkaansa.

Olen joskus ottanut tietoisia riskejä jalostusvalintoja tehdessäni, olen perehtynyt jalostuskoirien sukuihin sekä luottanut omaan intuitiooni huolimatta ulkomuototuomarien lausunnoista, jostain tiettyä tautia merkitsevästä kirjaimesta tai numerosta. Joskus riskinotto on kannattanut joskus ei, eikä ns. hyvä yhdistelmä paperilla ole aina tuottanut toivottua tulosta. Olen tuskallisen tietoinen miten kaikki voi mennä pieleen;olen useat kerrat itkenyt pentulaatikossa kuollut tai kuoleva pentu sylissä tai ollut todistamassa elämäni koiran Larissan vuotamista kuiviin epäonnistuneessa sektiossa. Olen myös havainnoinut koiria arkielämässä, treeneissä ja kokeissa ja näin yrittänyt päästä selville niiden todellisesta luonteesta. Olen itse kouluttanut ja kilpaillut kaikilla omaan talouteen kuuluvilla jalostukseen käytetyillä mustaterrierinartuilla ja mustilla snautsereilla päästäkseni selvyyteen niiden luonteenominaisuuksista. Luotan tietyssä määrin omaan kokemukseeni ja asiantuntijuuteeni koirankasvatuksessa, otan opikseni omista ja toisten virheistä. Eniten oppimista on vaatinut nöyryys äiti –luonnon edessä.

Saatan toki olla väärässäkin näin ajatellessani. Minun vaatimattomaan laskutaitoon perustuen jalostusyhdistelmät vähenevät rajusti, jalostuskriteerit painottuvat täysin epäolennaisen sairauden vastustamiseen ja koiran kokonaisterveys on unohtunut. Mikä laskennallinen mahdollisuus sairastua uraattikivisairauteen on kantaja/kantaja –yhdistelmässä ? Geeniperimältään sairas koirahan ei ole sairas vaan sillä on kohonnut riski muodostaa virtsaan uraattia, joka voi olla sakkaa, hiekkaa tai kiviä Tämäkin tilanne on usein hoidettavissa ruokavaliolla. Suurempi riski koiralla on jäädä auton alle vaikka asuisi keskellä ei mitään.

Mieleen tulee vanha suomalainen sananlasku lapsen heittämisestä pesuveden mukana. Metsä on myös näkymättömissä puilta. On niitä varmaan muitakin tähän hetkeen ja tilanteeseen sopivia.

Toistan itseäni jättäessäni jokaisen mietittäväksi mikä on terve koira, kuka sen arvioi ja montako riviä titteleitä ja millaisia kirjain- tai numeroyhdistelmiä sen toteaminen vaatii. Paljonko laboratoriokokeita siihen vaaditaan ?
Miten vastuullinen ja rotua rakastava kasvattaja toimii suhteessa kanssaihmisiin, millaista viestiä hän  käyttäytymisellään ja sosiaalisen median välityksellä omaan toimintaympäristöönsä luo ?

29.3.2013
Kirsti Pitkänen

Suomen Mustaterrierit ry:n perustajajäsen

Suomen Mustaterrierit ry:n kunniajäsen

Ensimmäinen ja ainoa Lauri Vuolasvirta -palkinnolla palkittu mustaterrierikasvattaja. Se on Suomen Kennelliiton korkein kunnianosoitus ansiokkaasta ja menestyksekkäästä kasvatustyöstä.