I`m back !!!

No niin, nyt on asetukset ja selain muutettu ja näyttää blogi taas toimivan.
Päivitys taitaa olla paikallaan.

Olen panostanut Darjan ja Tuiskun kanssa tottelevaisuusliikkeiden hiomiseen sekä Tuiskun kohdalla varovasti voittajaliikkeiden opettamisen aloittamiseen. Darjan kanssa suoriuduimme tokon avoimesta luokasta tasaisen varmasti kolmella kokeella ilman yhtään nollaliikettä. Darjan kanssa osasin toimia oikein hänen parinaan ja nostaa vireen maksimaaliselle tasolle juuri suoritushetkellä.Osasin myös ajoittaa huippusuoriuksen juuri kisoihin  -minä en koskaan treenaa kisamaisesti. Hyvä minä ja kiitos Darja  ! Darja jää nyt eläkkeelle vaikka haluaisi itse jatkaa. Tämän vuoden rutistus avoimenluokan liikkeistä harjoitellessa oli Darjalle parasta aikaa ikinä, hänestä oli mahtavaa saada olla mun kanssa kahdestaan, olla tärkeä ja huomion keskipiste.

Tuisku onkin sitten varsinainen ilmiö. Hän on valmis tekemään ihan mitä vaan kunhan tietää mitä haluan. Hän on ohjaajapehmeä ja miellyttämishaluinen. Yllätyksekseni hän kuitenkin kestää tekemiäni virheitä ja olenkin oppinut paljon uutta koirankoulutuksesta ja itsestäni hänen kanssaan työskennellessäni. Takana on 3 alokasluokan kisaa ja 1 avoimenluokan kisa, joista saldona 4 ykköstulosta. Ekan avoimenluokan kisapaikan sain koetta edellisenä iltana ja osa liikkeistä oli vielä aika levällään. Vähän epäröin, mutta päätin sitten kuitenkin yrittää. Luoksetulon pysäytystä en ollut kertaakaan yhdistänyt luoksetuloon ja kauko-ohjaus oli hakusessa. Tuiskun kanssa teimme kyllä kaiken minkä osaamme: luoksetulossa hän pysähtyi kuin seinään annettuani "seiso" käskyn   -wau- ja kaikki muutkin liikkeet menivät paremmin kuin hyvin. Paitsi kauko-ohjaus, jossa en saanut häntä istumaan kolmannellakaan käskyllä. Tuloksena 0=  -30 p. Lopputulos oli kuitenkin komea 162 p eli muista liikkeistä menetimme vain 8 vaivaista pistettä.
Nyt treenaan halliolosuhteissa perjantai -iltaisin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Kahdessa vierekkäisessä kehässä treenaa 2-3 koirakkoa kummassakin yhtaikaa eli melua, haukuntaa ja hässäkkää ylen määrin.

Kunhan saan Tuiskun kanssa vielä 2 avoimenluokan ykköstä on ajatuksenani kisata ylemmissä luokissa, joissa olen viimeksi kisannut 80-luvulla. Liikkeet t sekä niiden harjoittelumetodit ovat muuttuneet ihan erilaisiksi. Kehittymisen ja oppimisen paikka myös itselleni. Tänään kävin ostamassa rautakaupasta tunnistusnoutokapuloiksi sopivaa rimaa, jonka pätkitytin 20 osaan. Tuiskun kanssa aloitin tunnistusnoudon opettamisen. En yhtään muista miten sen olen opettanut 80-luvulla  2 tottelevaisuusvaliolle ( mustis ja käppänä), mutta kun kerran en muista ei siinä voinut silloinkaan olla mitään muistamisen arvoista. Leveittelin kapulat olkkarin matolle ja sekaan "oman", joka hajustettu. Konttasin tukena Tuiskun kanssa etsien "omaa" ja siten myös varmistin, että tilanne pysyy rauhallisena. Monen monituista kertaa vain nappasi jonkun sattumanvaraisen kapulan ja sanoin varovasti "ei", johon Tuisku välillä vastasi epätietoisuudella menemällä maahan keppi suussa. Vahingossa välillä otti oikean kapulan ja sai palkan  joten motivaatio pysyi yllä. Yhtenä kysymysmerkkinä Tuisku bongaili kapuloita kunnes jossain kohtaa alkoi miettiä: miksi joku kapula kelpaa ja  miksi joku ei ? Kun ei muuta keksinyt alkoi haistella kapuloita   -BINGO !!!  Päätin antaa koiran itsensä ratkaista tilanne ja käyttää sen esille houkuttelemiseen niin monta päivää kuin on tarpeen. Veihän se 2 x 10 min ! Kolmannen 10 min harjoitussession alussa alkoi erotella hajuja kepeissä ja järjestelmällisesti 5-6 peräkkäsitä suoritusta onnistui ihan nappiin. Tarkisteli useaan kertaan kapuloiden hajuja ennenkuin nosti sieltä sen "oman". Nouto ja luovutus ovat kunnossa eli niihin ei nyt tarvitse keskittyä ollenkaan.                                   Ruutuunmeno on seuraava liike, jonka harjoittelemisen aloitan,... siis heti kunhan käyn ostamssa ne oranssiset tötsät ja ruudun reunanauhat.

Tuiskun hakutreenit ovat nyt hetkeksi tauolla. Valmiudet alokasluokan onnistuneeseen kisasuoritukseen ovat olemassa, tottis myös hiomista vaille kunnossa eikä esine-etsintä ok. Suoritutuminen alokasluokan jäljeltä on mahdollisuuksien rajoissa, mutta nyt keskityn tokoon.

Tuiskun ja Einsteinin pennut ovat tosi lupaavia. Raajakkaita, erittäin upeitä liikkeissään ja täyspäisiä. Juuri minun mieleen. Oz, Orlando, Okeanos, Obyss, Odyssseija, Ostrova  omine ihmisineen kerääntyivät  pariin kertaan Kangasalle Soilen ja Timon mainioisiin tiloihin parturiin. Sarin kanssa ahkeroitiin ihan urakalla.

Tuulosen pentunäyttelyssä kaikki saivat kp:n molempina päivinä. Oz oli ROP molempina päivinä, lauantaina RYP4 ja sunnuntaina RYP3.
Lauantaina Obyss oli VSP ja sunnuntaina Ostrova. Kennel Zornoin kasvattajaryhmä sijoittui lauantaina BIS4:ksi. Hienoa me kaikki !

Jäbä (Z.Jeltsin) korkkasi tokouransa komeasti 2 ykköstuloksella. Jee  -hyvä Kati !!!


Boris (Z. Graf Boris)  nappasi 30.8. Parolassa toisen ja Tuisku ensimmäisen avoimenluokan ykkösen. Hienoa ! Kuvassa  Eve & Boris & Tuisku fiilistelemässä.







Olen aloittanut 1½-vuotisen johtamisen erikoisammattitutkinnon (jet) suorittamisen ja menossa on myös 2½-vuotinen yhteisöhoidon esimieskoulutus, jotka leipätyön ja koirankoulutuksen ohella täyttävät kyllä päiväni ihan kokonaan.
Esimmäisestä jet-koulutuspäivästä mieleeni jäi: Mikä erottaa unelman tavoitteesta ? Aikataulu. 
Buddha sanoi: "Elä kuin eläisit viimeistä päivää, opiskele kuin eläisit ikuisesti."

Tänä vuonna olen kisannut 8 toko-koetta 2 eri koiralla, joista tuloksena 8 ykköstulosta. Uskallankohan edes unelmoida....? Nämä  8 koetta sisältävät myös  huipputuloksia 195 p, 196 p, 198,5 p ja Tuiskun kohdalla myös ykköstulokset kahdesta kokeesta, joissa yksi liike meni nollille. Työtapaturmia sattuu ja toiseen nollaan olen itse syyllinen. Minulle on aina ollut unelmia suorituksista, jotka olen muuttanut tavoitteiksi asettamalla niille aikataulut ja määräajat. Sitten olen pilkkonut kisasuorituksen niin pieniin osiin kuin vain mahdollista ja treenannut osat kuntoon. Mikään ok-suoritus tai siisti suoritus ei minulle kelpaa, ainoastaan täydellinen on riittävän hyvä. Tietenkin huomioin onko kyseessä esim vain alokas- tai avoimenluokan liike vai sellainen liike josta on hyötyä ylemmissä luokissa. Täydellisyyden tavoittelu ei aina ole siunaukseksi, kisatessa koiran kanssa siitä on hyötyä, mutta  armollisuus omaa itseä kohtaan tekisi elämän oman minän kanssa helpommaksi.

Mielessä kytee uuden ja uudenlaisen kisakoiran hankkiminen, kovasti polttelee.... Missä kulkee osaamiseni rajat, kuinka paimen istuisi käteeni, mitä kaikkea uutta joutuisin=pääsisin opettelemaan ??? Sen saan tietää vain yhdellä tavalla ja nyt jos koskaan.