Lauman ihmeellinen dynamiikka

Doriksen unelmien täyttymys:Ihanaa !

Pentulaatikossa käy vipinä ja tuhina.
Tuisku ei  jaksa kokoaikaiseksi maitoautoksi muuttua ja oleilee enimmäkseen muun lauman parissa. Doris sai jo nuoleksia vauvoja Tuiskun poissaollessa, mutta paikallaollessaan  äiti kyllä vahtii ettei niitä tuijjotella ihan miten sattuu. Doris saa istua siististi pentulaatikon edessä kunhan pitää katseensa muualla. 2 viikon piina-aika on ohi ja pääsy makkarin sängylle on vapaa. Doris edelleen noudattaa hyväksi todettua etikettiä = ei äkkinäisiä liikkeitä. Ei meinannut päästä hiipimällä sängyn päädyn yli ja tovin joutui ponnistelemaan kun piti tekeytyä mahdollisimman pieneksi ja eleettömäksi  ja muka huomaamatta liukua sängylle. Hiipivä puuma-look ei selleisenaan toimi mustaterrierillä.
Doris jaksaa järjestää hauskaa.

Oho, kuinkas tässä näin kävi  -noi on ymmärtääkseni mun ?!?

Emergency -tilanne:ei tässä mitää lupia tarvita ! Darjan mielestä pennut tarvistevat kokoaikaista äitiä ja niinpä eilen tyynen rauhallisesti käveli keittiössä Tuiskun ohi pentulaatikkoon, asettautui kyljelleen ja alkoi hoitaa pentuja kuin omiaan. No, homma on hoidossa ja Tuisku keskittyi ruuan kerjäämiseen tiskipöydältä.Tänään myös "väärä" äiti oli hoitamassa pentuja.Ihan ihmeelliset ovat täman lauman sisäiset suhteet ja sanattomat sopimukset.No, ei mun tarvitsekaan olla niistä perillä.Homma vaan toimii, ei voi mitään.

Keltainen tyttö ottaa rennosti.
Pienet jalat kantavat jo kummasti ja kunhan saavat ruhonsa irrotettua alsuatasta niin sitten köpöttelevät jo pitkän matkaa.

Violetti saa draamaa aikaiseksi tissin puutteesta, eksymisestä laatikon nurkaan, tissi on äidin väärällä puolella, elämä on tylsää. Se kulkee ja kiroilee, mumisee tissi suussa ja päästi valtaisan karjaisun kun kiipesi portin yli ja ihan oikeasti oli hukassa.
Ensimmäiset haukahdusyritykset ovat naurettavan ja säälittävän puolestavälistä ja joko vaatii niin suuren ponnistuksen tai koiranalku itsekin pelästyy niin, että kaatuu sen voimasta kumoon.


Eilen illalla lauma sulatteli ilta-ateiaansa olkkarin matolla. Yhtäkkiä takan nurkasta kuului pienenpieni rapsaus, Tuisku oli kärppänä paikalla ja söi "sen".  Yököttävä rouskutus, nielaisu  ja tyytyväinen murahdus päälle. Kädessäni ollut puoliksi syöty  juusto-kurkku-salaatti voileipä meni koirien kuppiin kun mun ruokahalu tilapäisesti katos jonnekin. Tuore luomu-hiukopala.

Lauantaina irrotin kevään ensimmäisen punkin Juulista. Ovatpa ällötykset aikaisin liikkeellä. Tuiksulle en uskaltanut myrkkyä nahkaan laittaa, muille kylläkin.