Onni on vastasyntyneen koiravauvan imelä tuoksu, sametinpehmeä turkki ja tyytyväinen yninä

Tuisku on ihan super. Viime viikonloppuna kasasin pentulaatikon makkarin nurkkaan. Vanhat rouvat  taas  ihmettelivät kukahan tällä kertaa on pieniin päin. Arvoitus selvisi kun Tuisku samantien asettui sinne asumaan ja hätisti muut loitommalle.
Viime yönä muutaman kerran kaapi pentulaatikon patjaa ja virastoajan alettua klo 8 pyöräytti ekan vauvan. Tällä kertaa hän oli täysin selvillä, että se oli hänen ja tiesi mitä sille pitää tehdä.
Tunnin välein uusi iso mustisvauva putkahti maailmaan. Sari ilmaantui seuraamaan syntymän ihmettä  ja Tuisku toivotti hänet tervetulleeksi. On päivänselvää, että Sari sai käsitellä pentuja, joita yhdessä ihailimmekin ja paijailimme ja nuuskuttelimme Tuiskun kanssa.Viimeinen teki pitkää matkaa kaukaa rintakehästä, jonne se röntgenissä paikallistui viikko sitten.  Se näkyi selvänä kohoumana oikealla puolella ja henkeä pidätellen seurasimme matkanteon edistymisen hitautta; jaksaa..jaksaa.... Kauimmainen paikka oli koitua sen kohtaloksi - raukkapoika oli tyystin uupunut ja oli  jo antanut periksi. Minä sen sijaan en ollut valmis luovuttamaan. Hiljaisin mielin ja pahat aavitukset mielissämme keskitimme kaiken huomiomme hännänhuippuun ja sen saamisessaa elävänä elämän lähtöviivalle. Hän käytti kaikki voimansa hengittämiseen, joka alussa näytti kuivalla maalla olevan kalan tukehtumiselta. Verenkierto elpyi ja hengitys voimistui tuskallisen hitaasti ja nyt peränpitäjä taistelee tisseillä väliin jääneiden ensimmäisten hörppyjenkin  edestä. Isoja ja voimakkaita  mustiksen alkuja: 2 tyttöä ja 3 poikaa, jotka painavat 540g -720 g. Täysin mustia lukuunottamatta yhden pojan valkoista takajalan varvasta.

Miten voikaan omat koirani olla aina yhtä mallikelpoisia ja ihania mammoja ?
Tuiskun kanssa kävimme ulkona tarpeilla, jossa kovaäänisesti kertoi lauman muille jäsenille mitä hänelle oli tapahtunut. Rapatessa roiskuu joten seuraava etappi oli kylppäri ja takapään pesu. Siirsin vauvat pieneen laatikkoon  siivotakseni pentulaatikon ja tarkkana tätä toimenpidettä mammakoira seurasikin, eritoten pentujen siirtämistä pois omasta pesästä. 
Ruoka ja vesi maistui ja silminnähden onnellisena hän asettui puhtaaseen pentulaatikkoon tyytyväisenä ynisevien vauvojen viereen.
Onni on vastasyntyneen koiravauvan imelän tuoksun, sametinpehmeän turkin ja tyytyväisen yninän lisäksi rauhallinen ja ihmisiin luottavainen mammakoira.