Valtakunnassa nyt kaikki hyvin !
Nupun perhetapahtuma sai sydämet pamppailemaan pelosta, lohdutonta itkua ja vihaa avuttomuuden tunteesta väistämättöman edessä ja lopuksi suunnatonta riemua.Kahteen päivään mahtui elämän koko kirjo.
Sain hälytyksen maanantaina 21.12. myöhään illalla, Nupun synnytys oli alkanut. Hynttyyt niskaan ja menoksi. Nupun rtg-kuvasta itse laskin pentuja 6, joka pitikin paikkansa. Pikkukäppänät putkahtivat maailmaan suhteellisen lyhyin välein ja kolmen maissa yöllä kaikki oli ohi.Nuppu suhtautui rauhallisesti meihin kätilöihin ja kun lapsetkin olivat nukkumassa meillä oli Etan kanssa aikaa keskittyä pienten elämänalkujen maailmaansaattamiseen. Hätäinen punnitus näytti painojen olevan 100 g-180 g. Kaksi pientä erottui joukosta, tyttö 100 g ja poika 120 g. Tyttö oli väsynyt eikä tarttunut tissiin kuten pieni poika ja kaikki muut pennut. Kaikki ei ollut ok.
Etta ruokki pikkutyttöä pullosta meilkein 2 päivää 1-2 tunnin välein. Tissstä tyttö ei välittänyt ( mikä on aina huolestuttavaa), pullosta imi kerrallaan 1-2 ml. Niin pienen pennun pullottaminen on uuvuttavaa ja turhauttavaa puuhaa ja pysäyttää kaiken muun elämän..Vaaka näytti pahimmillaan 94 g. Kävin pikkutytön nesteyttämässä vieressä sijaistevassa Univetin eläinlääkäriasemalla tiistaina illansuussa ja myöhään illalla vielä nesteytin sen itse.Onneksi luonto sai lopulta tehtyä päätöksensä ja jouluaattona pikkutyttö matkasi enkelinä sateenkaarisillalle. Hyvää matkaa pikkuinen ! Mitä pettymys ja helpotus samalla kertaa ! Luonto antaa ja ottaa, siihen meidän on tyytyminen.
Pennun menettäminen ei minulle kasvattajana ole yhtään helpompaa, siihen ei koskaan totu, eikä saa tottua.Viisaat ja kokeneet kasvattajat kertoivoat minulle aikojen alussa, että sitten kun pennun kuolema lakkaa itkettämästä on aika lopettaa kasvattaminen. Minä olen menettänyt elämäni koiran ja kaikki sen pennut sektiossa elokuun 26. päivä 2000. Mustaterrieri Larissa oli koira " Once in a lifetime". Olin itse mukana leikkauksessa ja leikkaussalinäkymä kummittelee edelleen mielessäni. Sen muisteleminen saa tapahtumat hetkessä oikeisiin mittasuhteisiin.
Lasi voi olla puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä. Nupullahan oli
kuitenkin 5 eläväistä ja elämännälkäistä vauvaa, joiden olemassaolon me
olimme käytännössä unohtaneet. Nyt keskitymme niihin. Onneksi Nuppu ei tätä koskaan unohtanut. Kuvassa joku vauvoista saa osakseen suukkoja 4-vuotiaalta Helmiltä.
Päätimmekin
jättää Nupun hoitamaan pentujaan olohuoneeseen keskelle perheen arkea.
Meno on välillä kuin joululaulusta " on villiä melskettä, helinää
helskettä...", mutta Nuppu tyytyväisen keskittyy pentuihinsa. Sijoitimme
pentulaatikon isoon boksiin, jossa Nuppu voi myös rauhassa poistua
pentujen luota huilaamaan ilman pelkoa, että jotain tapahtuu. Näin
perheen vanhempi Dora-käppänä ja 1-vuotias Hilla ja 4 vuotias Helmi
jäävät turvaetäisyydelle. Toimiva ja yksinkertainen ratkaisu.Nuppu on loistava äiti, joka myös luottaa ihan täysillä omaan laumaansa. Se antaa käsitella pentuja ja sallii myös Dora-käppänän läsnäolon, joka uteliaana kuikuilee vauvalan tapahtumia. Tämän parempaa elinympäristöä pennut eivät vai saada.
Pojat 3 vrk
Rasmus
Romeo
Robin
Tytöt 3 vrk
Renata
Regina/Riviera/Reetta ?
Pentujen sukutaulu:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI13471/13&ReknoI=fi20072/13
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti