Virallisen kevään avajaiset 1.3.

Violetti

Elinpäiviä on takana jo toistakymmentä, tarkalleen laskettuna yksitoista.Violetti kurkisti kevääseen   jo karkauspäivänä, joka siis sekoitti luontokappaleen vuosikellon. Se oli joukkueen tiedustelija, joka sitten ilmoitti miltä maailma näyttää. Hyvältä  -seuraavan yön aikana silmiä uskalsivat raottaa myös molemmat tytöt sekä pojista Sininen ja Harmaa.

Vihreä

Vihreä ja Beige päättivät, että vanha olotila on parempi ja puristivat silmät kiinni ja pitäytyivät tutuksi tulleessa turvallisessa pimeydessä. Muutos on aina uhka, ei suinkaan mahdollisuus. On enemmän aikaa syödä ja nukkua kun ei tarvitse katsella mitä ympärillä tapahtuu. Kunnon mustaterrieri syö aina kun on mahdollisuus ja nukkuu aina kun on mahdollisuus. Perinteinen puna-armeijalaisen  elämän ohje.
Vihreä kyllä ottaa pimeydestä kaiken irti ja kiskoo maitoa posket lommollaan. Sen paino keikkuu koko ajan omalla levelillä, nyt yli 1300 g. Sininen on hyvänä kakkosena 1265 g.

Keltainen ja Punainen

Tytöt Punainen ja Keltainen avasivat rohkeasti silmät kunnolla ja tuijjottivat minua tyhjin, pettynein katsein. " Siis, sää oot ton näköinen ???" Niidenkin painot  nousevat vähän mörssärimäiseen tyliin. No, eiköhän heistä sieviä neitokaisia kasva. Keltainen on se suulaampi heistä ja koko poppoosta, joka heti sanoo kun jotain tapahtuu tai ei tapahdu; esim tissi on liian kaukana.

                                                                                                                                                                                            

Harmaa

Eilen suoritettiin ensimmäinen kynsien leikkaus, joka sujui ongelmitta. Keltainenkin oli ateriasta
niin ähkynä ettei ehtinyt sanoa yhtään mitään.
Harmaa on kevyen sarjan ottelija, joka uhkaavasti lähenee isojen poikien joukkuetta  -ainakin siinä vaiheessa kun ei tarvitse kyynärpäätaktiikalla baaritiskillä tapella. Paino kirjataan jo hänelläkin neljällä numerolla eli 1010 g. Wautsi wau !

Beige ja Sininen

Tuisku pääsee jo päivittäin omalle lyhyelle mielenvirkistyslenkille  kilometrin  päässä sijaitsevaa keväistä Alajärveä ihailemaan.
Juuli-käppänällä on VIP-kortti vauvalaan ja hän saa mielin määrin kuljeskella makuuhuoneessa kunhan vain ei pysähdy. Sivusilmällä ehtii kuitenkin tsuumata miten pennut voivat. Darja ei ole edes vaivautunut yrittämään vauvalaan, se kyllä tietää mitä siellä on eikä voisi vähemmän kiinnostaa  -allötyksiä iso läjä.. Pimu saa jo edes katsoa makuuhuoneen portilta, mutta edelleen kynnyksen ja pentuaitauksen välillä on miinakenttä. " Jos astut astut viimeistä kertaa " lukee kyltissä. Tuiskun hiljainen muistutus uhkaavasta kuolemanvaarasta palauttaa Pimun ruotuun ja nöyrästi hän siirtää jalkansa keittiön puolelle. Fiksuna tyttönä Pimu ymmärtää tämän hienovaraisen vihjauksen ja kääntyy sen näköisenä pois kuin ei oikeastaan olisikaan ollut kiinnostunut pentulaatikon sisällöstä. Toki olen Pimullekin  pennut esitellyt silläaikaa kun äitimuori on pihalla virkistäytymässä.

Vihreä

Sininen