Vähän emmin ilmoittaako juuri 18 kk täyttänyt ( 18 kk, 2 vko) koira Mh-kuvaukseen. Kerran olen ollut seuraamassa Mh-kuvausta ihan livenä kun Tuiskun sulho, Mosse, sellaiseen osallistui Mäntsälässä vuosi sitten. Pimusta ei koira kuitenkaan parane, joten ihan into piukeena odotin testipäivää ja luotin täydellisesti siihen jotta testi myötäilisi omaa empiristä käsitystä harrastusparistani.
Pimu käyttäytyi järjestäytyneesti jokaisessa osiossa ja testi kaikkine aaveineen, räminöineen ja yrityksinä pelästyttää koiraa oli kuitenkin täydellisen hauska huvipuistoelämys.On se joillekin koirille vuoristorata, kummitusjuna tai maailmakaikkeuden pahin painajainen.
Pimu oli kiinnostunut juuri siitä mitä pitikin. Päivän teki erikoisen täydelliseksi ihmiset joita se pääsi tapaamaan pitkin testialuetta. Ihan sama, huuhailivatko ne pukeutuneena lakanaan, esittivät afrikkaista viidakkotanssia tai niiailivat haamuasun helmat tuulessa heiluen pitkin kentän laitaa. Näistä saisi koottua hauskoja videoita firman pikkujouluihin.
Koepöytäkirja käyttää sanaa "pelko" reaktiosta kun koira väistää yllätyksellisen kovan räminän tai juuri kohdalla ylösvedetyn haalarin. Juuri niin koiran kuuluukin tehdä. Jos ei näin toimi se ei elä edes niin vanhaksi, että voisi osallistua Mh-testiin. Vaihtoehtoisesti se on kuuro, sokea, dementti tms. Pimun väistöt olivat voimakkaat ja hyvälle koiralle ominainen palautuminen nopeaa. Räminälaitteen päälle se hyppäsi. Vieheen perään se ampaisi molemmilla kerroilla. Liikkumattomaan tarttuminen ei ollut/ole suurta, mikä tekee elämän arjessa sen kanssa helpoksi ja turvalliseksi. Pimun sai helposti leikkimään ja taistelemaan lelusta. Laukaukset 9 mm:n aseella ei tuntunut missään. Pohjaton uteliaisuus ja kyltymätön ihmisrakkaus siivittivät koko testin kulkua.
Mielestäni ihan parasta mahdollista ykköslaatua ! Kultakimpale, jonka kanssa on helppo elää ja harrastaa. Pimusta huokuu joka hetki hyvä olo, ilo ja positiivinen elämänasenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti