Vapun viettoa Lahdessa

Olimme Sarin kanssa ilmoittaneet nuorison = Aatun ja Heilan Lahden  useamman rodun ryhmänäyttelyyn vapunpäivänä , tuomarina  tervettä rakennetta ja liikkeitä arvostava Marianne Holm.
Kauhistus oli suuri kun aikataulu kertoi ausseja olevan 32kpl. Huh huh ! No mennään nyt katsomaan ja mitä meidän alle vuotiaista vauveleista sanotaan ja miten ne käyttäytyvät näyttelytilanteessa.
mehän ihan umpityhminä pestiin edellisenä päivänä näyttelyyn lähtijät  eikä läpikastuneita pohjavillaisia turkkeja meinannut saada kuivaksi millään ammattikuivurillakaan. Meinasin 2 tunnin käsittelyn jälkeen jättää homman sikseen kun säätiedotuskin lupasi kurjaakin kurjempaa säätä. Voisihan vapun mukavimmissakin puitteissa ehkä viettää. Tarinan loppua emme vielä tienneet...
Ilma ei kyllä meitä näyttelyasettajia mitenkään hellinyt. Satoi ja tuuli  ! Jokimaan raviradan kaviourat olivat yhtä  liejua ja aukealla satoi välillä vaakasuoran kovassa tuulessa. Totta kai meidän kehä oli kauimmaisessa nurkassa, jonne hyvissä ajoin kuljetimme teltan ah ! kangashäkit yms rekvisiitan. Oli sikakylmä ja mun varpaita paleli sekä kumisaappaissa että kengissä. Onneksi Sari otti teltan mukaan, johon pääsimme pahinta sadetta ja tuulta suojaan. Arvostelu venyi ja me odotimme ja palelimme. Hitsi sentään !

Junnu-uroksia oli 9, joista Aatu järjestyksessä viimeinen ja selkeästi pienin. Odotukset eivät olleet kovin korkealla. Marianne Holm  antoi eriä, mutta myös kaikkea muuta. Kaksi Aatun edellä olevaa isohkoa urosta sai eh:n joten vähän empivin mielin Sari astui Aatun kanssa kehään. Mutta kuinkas sitten kävikään ? Aatu sai erin hyvällä  arvostelulla. Nuorukainen esiintyi ja liikkui kuin vanha tekijä ja videolta katsottuna liikkeet näyttivät tosi hyviltä. Sa jäi saamatta.
Sitten taas odotettiin ja odotettiin ja välillä kävelytettiin koiria. Sitten urokset vaihtuivat narttuihin ja Heila vuoro astua arvioitavaksi. Voi, kuinka jännitti ! Heilakin arvosteltiin luokkansa viimeisenä. Junnunarttuja taisi olla 6 ja joku niistäkin sai erin ja sitten kaikkea muutakin. Tuomarilta meinasi superlatiivit loppua Heilan kohdalla ! Saimme erin ja voitimme kilpailuluokan sa:lla, jota muille ei jaettukaan. Wau ! Jo tämä tuntui todella hienolta. Lopulta pääsimme juoksemaan ensimmäisenä paras narttukehään ja se oli sitten siinä. Tuomari ohjasi meidät = siis minut ja pikku-Heilan punaisen ykköspaalun kohdalle, joka siis automaattisesti tiesi sertin saamista. Eihän tämä ole totta, meinasi (?) itku tulla. Edelleen tuomari kehui kehumistaan Heilaa tasapainoiseksi, leveäksi rungoltaan ja erittäin pitkällä sujuvalla askeleella liikkuvaksi aussienartuksi. Lopulta hän kiteytti asiansa "Sulla on helevetin hyvä koira ! "

ROP-kehässä uros veti pitemmän korren. En ole varma kumpi oli lopunperin parempi. Tämä oli tuomarin näkemys ja siis oikea. Heila olisi ansainnut paremman liikuttajan. Videolta katsottuna sain sen kyllä liikkumaan hyvin, mutta onhan oma polvivammainen könkötys silmin nähden havaittavaa.

Ei olisi voinu paremmin Vappua viettää ! Hyvä me ja meidän nuoriso ja Sarin teltta !