Pimun huikea ura JK2:ksi

Pimun ihan ensimmäiseen Pk-kokeeseen uskaltauduin 11.8. Tammelassa. Pimun kanssa ei ole kauhean paljon jäljestetty. Jossain vaiheessa tuntui ettei siitä ole jälkikoiraksi, mutta onneksi olin täysin väärässä. Välillä nenä pysyy ihan maassa, välillä taas ei, josta olin ihan turhaa huolissani.
Päivä oli lämmin, muttei kuitenkaan kesän normaalia helletasoa. Meidän suoritus alkoi tottelevaisuusosiolla,joka suoritettiin  Rottishovin  omalla nurmikentällä. Tuuli niin paljon ettei pressuestettä otettu käyttöön. Pimu aloitti paikallamakuulla. Ihan vieressä kulki tie, jossa vaelsi meluavia ihmisiä ( ja koiria) isolle kirpputorille. Pimu makasi rauhallisena, taisi vähän piipata, jota ei kukaan muu kuin minä kuullut. Jouduin antamaan toisen maahanmenokäskyn kun Pimun mielenkiinto oli kohdistunut ihmisiin ja heidän koiriinsa.
Yksittäisliikkeet meni omasta mielestä ihan ok, mutta tuomari oli toista mieltä. Kun liikevirheitä ei tullut niin loppusaldoksi muodostui 94 p. Jessus sentään !

Kallisarvoiset kepit

Odoteltiin maastoon pääsyä ja nautittiin kanttiinin antimista ja pieni paniikki alkoi vallata mielen. Jäljen janalle lähdin reippaasi Pimun perässä; niin reippaasti, että tuomari rokotti liiasta reippaudesta 2 p. Kaksi keppiä nousi helposti ja siihen kaikki meinasi loppuakin. Tuulisella isolla aukealla Pimu sekosi ekaan kulmaan ja traktoriuriin. Siinä sitten seilattiin isoa aukeaa jo kolmatta kierrosta kunnes Pimu nappasi alkuperäisen jäljen ja pysähtyi kepille. Käsittämättömän hieno tunne kunnes tajusin, että meillä on vain muutamia minuutteja aikaa. Päästin liinasta irti ja annoin likan mennä ihan niin korkealla nenällä kuin vaan haluaa. Pimu nosti kiireessä vielä 2 keppiä ja niinpä huutelin metsästä jäljen vastaanottajalle, että tulossa ollaan. Yksi välikeppi ( kolmonen) jäi siihen meidän sekoiluun. Jälkipisteet 148 eli esineruudusta pitää saada jotain. Sieltähän nousi  puolessatoista minuutissa molemmista takanurkista esineet ja kun luovutuksetkin olivat täydellisiä saatiin komeat 30 p. Yhteispisteet 272, Jk1-koulutustunnus, ykköstulos ja luokkavoitto.
Kiva oli ajella kotiin valmistautumaan Sarin ja Markon juhliin !

Näillä kepeillä Jk2

Toisen kisan päivämäärä oli 2.10. Hämeenlinnan kennelkerhon järjestämään kisaan pääsin varasijalta. Olin ihan varma, että Pimu aloittaa juoksunsa. Tipalla olikin. Valmistautuminen on tavallista jännittävämpää kun katsomassa on kasapäin treenikavereita ja tuttuja. En ollut ajanut viime kisan jälkeen kuin muutaman jäljen, joista yksikään ei lähellekään 1000 m. Kisa alkoi maasto-osuudella. Sää oli taas suosiollinen, optimaali suorastaan. Jana meni vähän niinkuin vituralleen. Pimu lähti kovalla touhulla ja ennen kuin ehdin edes ajatella olimme janan loppumerkillä: jäljen ylitys. No, ei kun takaisin päin, josta Pimu ei häplääntynyt yhtään vaan kääntyi hetikohta jäljelle. Takajälki  -shit ! Käänsin koiran toistamiseen ja pääsimme matkaan. Olin suorastaan tyytyväinen, että näin isoista mokista huolimatta olimme molemmat jäljellä. Jees ! Pimulla oli hirveä tatsi jäljestää ja minulla täysi työ roikkua mukana … ja kerätä kapuloita ! Olin ihan eksyksissä koko ajan, mutta onneksi vain minä. Pimu tiesi mitä tehdä ja  viisi kapulaa taskussa näin tien häämöttävän ja tiesin, että kuudennen se ihan varmasti nostaa ennen tietä. Näin kävikin ja yberonnellisena ja yberväsyneenä luovutin 6 keppiä jäljen vastaanottajalle. Yhden kapulan olin tosin laittanut eri taskuun kuin muut, mutta onneksi selvisin pelkällä säikähdyksellä. Olisihan suorastaan Grande katastrof jos olisin pudottanut kepin matkalla. Vähän aikaa istuin autossa tasaamassa sydämenlyöntejä ja hengitystä. Meillä on kasassa jo yli 150 p eli Jk2-koulutustunnus. Ajoin esineruutuun ja ajattelin huilata hetken, mutta Pimu janosi lisää työtä, joten eikun suoraan ruutuun. Sieltä nousi nätisti vaadittavat 3 esinettä. Yhdessä kohtaa Pimu jäi haistelemaan jotain ja suussa oleva esine putosi. Otti sen suuhunsa ja kun luovutukset olivat kunnossa ruudusta saadut pisteet olivat 28. Maaston yhteispisteet selvisivät majalla kun jälkituomari ilmoitti ottaneensa alkusekoilusta 9 p. Siis 189 p. Ei huano ! Tottelevaisuuden aloitimme paikallamakuulla, jossa Pimu tapansa mukaan piippasi, jonka taaskin kuulin vain minä. Seuraamisen pitkät suorat ovat meidän heikointa osaamista, mutta jäävät ( istu, maahan, seiso) liikkeet ok ja noudoista saimme kehuja hyvästä rytmityksestä, nopeudesta ja teknisestä osaamisesta. Tottispisteet 92. Oho ! Hieno ykköstulos ja Jk2-koulutustunnus ja luokkavoitto. Kyllä oli hienoa pärjätä oman seuran kisoissa. Kiitos Pimu !
Mehän ollaan voittajaluokassa ! Auts !!!