Heilan vauvatapahtuma

Heilan synnytys käynnistyi 19.-20.2. välisenä yönä ihan oppikirjamaisin oirein: petaamista, läähätystä ja ruumiinlämmön laskuna 37 asteeseen ja hieman alapuolellekin. Seuraavana päivänä se vielä touhusi itsekseen ja järjesteli minun ja oman sänkynsä ihan uuteen uskoon. Minusta ne olivat ihan hyrskyn myrskyn, mutta Heila asettautui tyytyväisenä suunnittelemisensa myttykasojen päälle. Puolen päivän aikoihin se rauhoittui ensin omaan sänkyyni, mutta ohjasin sen lempeää väkivaltaa käyttäen minun sille suunnittelemaan pesälaatikkoon, jonka se alistuneena hyväksyi.
Pennut syntyivät puolen tunnin tai tunnin välein. Viimeinen antoi odotuttaa itseään vähän yli kaksi tuntia. Rtg-kuvasta näkyi, että yksi poikanen oli ylhäällä rintakehän alueella, josta tämä joutui tekemään pitkän ja uuvuttavan matkan ulkomaailmaan. Pahnan pohjimmainen oli vähän veltto ja limainen, mutta ei ollut mikään luovuttaja. Vähän avitettuna se vetäisi henkeä ja vinkaisi, Jees !
Näin sain tämä viimeisenkin maitobaarille.

Heila lähti houkuteltuna ulos, tapasi muun lauman ongelmitta, käytiin alapesulla ja heila sai ruokaa, jonka se hotkaisi nopeasti kitusiinsa. Siivosin pentulaatikon, jonne Heila onnellisena asettautui pentujen viereen. Pentujen painot 350 g - 420 g.
Pennuista vain yksi oli tyttö ja poikia viisi. Pojista kolme oli Heilan ja Pimun värisiä ( mustia valkoisin ja tan merkein) ja kaksi sinikirjavia ( blue merlejä).

Kaikki paremmin kuin hyvin !




Kaikki jatkui myös samoissa hyvissä merkeissä !
Heila on rauhallinen, luottavainen ja vähäeleinen superäiti, joka päästi Pimun ja Sagan jo kahden päivän päästä tapaamaan vauvoja. Pimu hoitaa myös antaumuksella pesuetta ja välillä molemmat  -äiti ja isoäiti huolehtivat vauvojen hyvinvoinnista.

Pentujen painot laskivat parin ensimmäisen päivän aikana, josta ehdin jo tapani mukaan huolestua vaikka tiedänkin sen olevan ihan normaalia. Sitten kun painot lähtivät nousuun on painonkehitys ollut nousujohteista. Vauvat muuttuvat 3,5 viikon iässä eteisen isoon aitaukseen, jossa on tilaa temmeltää. Samaan aikaan myös siirryttiin kiinteään ruokaan, joka teki heti kauppansa. Muussattua kuivamuonaa, äidinmaidon vastiketta ja naudan jauhelihaa, nam !



Pennuilla on jo odottamassa oma rakastava koti. Olen tavannut kaikki livenä enkä voisi olla tyytyväisempi uusiin omiin ihmisiin.  Pentujen luovutus on toisaalta helpottava kokemus, joka palauttaa arjen normaalitilaan, mutta toisaalta pienen rakkaan koiranpennun luovuttaminen kuitenkin vieraille ihmisille on aina vähän pelottavaa.
Tämän korona-pandemian aiheuttaman epävarmuuden ja pelon keskellä Heilan vauvojen hoitaminen on ollut "taivaan lahja".