Heilan kanssa uskaltauduin ihan kisoihin asti niin vieraassa lajissa, josta olin sanonut ettei ikinä, koskaan milloinkaan. Onneksi naisella on oikeus muuttaa mielipidettä. Viime vuoden kesästä lähtien olin osallistunut Even ja Pimun rallytokotreeneihin tavalla tai toisella. Yleensä mailapojan roolissa kantaen kylttitelineitä, järjestellen kylttejä numerojärjestykseen ja videoimalla suorituksia. Pakosta kyltit tulivat tutuiksi ja jossain vaiheessa aloin tajuta mitä kyltin sanat ja nuolet tarkoittavat, missä kohtaa kylttiä liike pitää tehdä -etuviistossa vierellä vai edessä ja mitä erikoisjuttuja kuuluu rallytokoon.
Polviproteesi antoi jo myöten liikkua ontumatta. Juoksuun siitä ei vielä ole, voi olla ettei koskaan. Siksi minulla on palveluskoiraliiton poikkeuslupa saada suorittaa juoksuosuudet pk-lajeissa ja rallytokossa normaali vauhtia. Tokossa poikkeuslupa on suositusluontoinen tuomarille.
Lähdin Heilan kanssa vähän huonosti ja ekalla kyltillä tuli pisteen virhe. Muuten rata meni hyvin -tai niin luulin. Tarkkasilmäiset seuralaiset tiesivät heti ilmoittaa, että kympin virheen tein kun kiertäessäni koiran en pysähtynyt sen luo. Ihan varmasti pysähdyin. Sari oli suoritukseen lähtiessäni vielä siitä muistuttanut. Videotallenne osoitti etten pysähtynyt ainakaan niin kunnolla, että se olisi pysähdykseksi tulkittu. Dam, pitääkö kaikki opetalla kantapään kautta. Saldona 89 p, ei huono ollenkaan.
Aatu ja Sari nappasivat toisen alokasluokan tuloksensa 77 pisteellä. Heillä pari rintamasuuntavirhettä ja uusiminen.
Hyvä me !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti