Perjantaina 23.1. kävimme koirien kanssa lenkillä tutulla pitkällä korpitiellä. Jo hämärän laskeutuessa vastaan tallusteli metsästäjä pyssy olalla. Koirat moikkasivat, johon mies tokaisi, etteivät taidakaan mahtua mukaan ja kiipesi ampuma-aukolla varustettuun kopperoon. Tien toisella puolella on peurojen ruokintapaikka. No, ei siitä sitten sen enempää.Me jatkettiin matkaa autolle.
Seuraavana päivänä teimme saman lenkin ja nyt peurojen ruokintapaikka oli yltympäriinsä veressä ja veriroiskeita täynnä. Jonkun elävän ukko oli saaliikseen saanut.Koirat ihan innostuneena mutustelivat hangesta jotain, mutta sain ne kuitenkin makupaloilla houkuteltua mukaani. Kotvan kuluttua huomasin, että meitin viimesillään raskaana oleva Doris puuttui. Oli siis palannut haaskalle. Ei tullut kutsusta, jotta eikun täyskäännös.Jo näkyi Doriksen takapuoli. Häntä edestakaisin viuhuen penkoi lumihankea ja ahmi jotain. Huikkasin, että se on nähty. Iloisena nosti päänsä hangesta : koko pitkä parta, otsatukka ja koko pää kaulaa myöten oli lumessa ja pienissä lumipalloissa, jotka olivat värjäytyneet kirkkaan verenpunaiseksi. Kerrassaan karmaiseva näky ! Doris piti sitten raahata puoliväkisin kesken jääneeltä aterialta messiin ja siivota koko etupuoli puhtaalla lumella. Vähän vielä autossa lemusi. En jäänyt edes penkomaan mitä herkkuja oli ahminut. Ei ollut kuitenkaan vanhaa, max 24 t. Vähän illalla oottelin jos vaikka puklailisi peuran (?) roippeet ulos, mutta mitä vielä ! Kyytipojaksi mahtui vielä normaali illallinen.Röyhtäisi ja tyytyväisenä kävi ison mahansa viereen köllöttämään.
Välillä naurattaa kun lemmikkipalstalla uusavuttomat kyselee kauhuissaan: koirani söi hiiren tai talitintin, mitä tehdä !
1 kommentti:
Tuo kaikessa kauheudessaan ei kuitenkaan jostain syystä kuullosta niin ällöttävältä, kuin mitä veljensä harrasti kaupungissa, seurattuaan huonovointisten pikkujoulujuhlijoiden jalanjäljissä.... yyyööök !
Lähetä kommentti