Talvi pakkaa päälle.
Doriksen kanssa tuo metsäjälki aiheuttaa päänvaivaa: taas tahtoo nenä nousta vaikka välillä oli sellainen seesteisempi jäljestysrupeama. Kerran taas tuskailin Jaanalle, että ajaa pellolla tosi hyvin, mutta metsässä huuhailee.Sainkin yksinkertainen kysymyksen vastauksesksi:onko jäljellä makupaloja ? Joopa joo -makupaloja ! Pellolla oli toissa kesänä, mutta sitten murkkuaikana ei voinut metsään niitä kylvää ja jätin ne tuhoisin seurauksin pois. Ennen lumentuloa ehdin vielä ajaa 3 jälkeä, joilla oli muutamia frolikkeja siellä täällä. Ja kyllä meno muuttui rauhalliseski ja tarkaksi ja nenäkin pysyi alhaalla. Kiitos,Jaana simppelistä kysymyksestä !
Kyllä Doriksesta rullakoira taitaa tulla. Haukkuu kyllä hyvin, mutta on minussa niin kiinni, että en usko sen kestävän ilman stressiä maalimiehellä. Silloin ei tulee kestävää ja voimakasta ilmaisua. Doris noutaa mielellään ja muutenkin kantaa kaikkea mahdollista eli sittenkin tuntuu luontevammalta laittaa rullalle. Minkä työn tein saadakseni sen haukkumaan vain todetakseni ettei se olekaan paras vaihteohto !
Darjan kanssa ollaan puuhasteltu tottiksen parissa. Estenouto ja A ovat tosi hauskoja, eivät vielä sääntöjen vaatimissa mitoissa: este 80 cm ja A loiva versio, mutta intoa on ja tekniikka oikea.Kun olin nostanut esteen korkeuden 80 senttiin ja ekan kerran päästin Darjan yli kapulan perässä niin koko ruhollaan iskeytyi esteeseen, kaatoi sen ja jäi vielä vähän sen alle. Pelästyin ihan kuollakseni: Darja on aika pehmeä ja ajatteltin, että nyt sitten seuraavat puoli vuotta korjataan liikettä ja varmaan aloitetaan ihan nollasta tai sen alapuolelta ( = syödään ensin esteen vieressä jne). Darja olikin ihan paniikissa kun oli hukannut kapulan. Sitten kun oli kompuroinut pystyyn löysi sen ja hädintuskin olin saanut itse esteen pystyyn niin iloisesti hyppäsi kapula suussa takaisin. Joskus voi olla niin totaalisen väärässä ! Eteenmenoakin ollaan sen verran kokeiltu, että tietää mistä on kyse ja keväällä voin siirtää sen noutosarjan palkkion sinne eteenmenokupille.Seuraaminen on se meidän koetinkivi, mutta en ota paineita siitä BH-kokeessa; kahta täyspitkää kuviota en usko sen jaksavan.Pääasia, että päästään läpi.
Yhden jäljen ajoin ennen lumia ja kyllä siitä jäi hyvä mieli: niin voimakkaasti ja halukkaasti tyttö lähti, jäljesti, selvitti kulmat ja ilmaisi kepit. Aah !
Esineruutua otetaan muutamia kertoja viikossa. Juskakin pääsee remmiin hanskoja ja kukkaroita ruudusta noukkimaan. Vauhti ja into on mammalla tallella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti