Huittinen 18.4.

Darja ja Alek

Huittisten seurojentalolla järjestettiin lauantaina 18.4.Suomen Mustaterierit ry:n jalostustarkastus, erikoiskoulutusta uusille ulkomuototuomarikokelaille sekä 2 kollegiota ( uusien tuomariehdokkaiden pätevöimistilaisuus ).


Kevät oli jo pitkällä - perjantaina, mutta lauantain vastaisena yönä satoi lunta ihan mallikkaasti ja aamulla tiet olivat lumiset ja jäiset. Vähän olin arponut josko vaihdan (=vaihdatan) nastat pois, jota en onneksi saanutkaan aikaiseksi. Matkalla Huittisiin oli näitä suvikumeilla ajavien autoja ojissa, enemmän tai vähemmän rytyssä.


Aamusella Harry Tast oli jo mallikoira-Mantan kanssa antanut perusopetusta mustiksen olemuksesta. Jalostustarkastus toimi tuomarikokelaiden jatko-opetuksena ja haukankatsein 6 kokelasta seurasivatkin Harryn tarkastusta. Uroksia oli 5 : Elkku, Ossi, Ipe, Dobi ja Alek ja narttuja 2 : Seri ja Femina. Kaikki selvisivät kovasta syynista puhtain paperein ja tulivat pikkuvikoineen hyväksytyiksi jalostukseen .


Ehtoopäivällä sitten oli kollegioitten vuoro.Harry toimi vastaanottavana tuomarina, Kirsti Louhi rotujärjestön (SPKL:n) edustajana ja Kari Salminen Kennelliiton virallisena valvojana. Kollegiokoirat koostuvat 3 uroksesta ja 3 nartusta, jotka eivät tietenkään saa olla juuri jalostustarkastettuja otuksia. Kokelaat arvostelevat koirat kuten näyttelyssä, antavat laatua osoittavan maininnan ( T,H,EH,ERI) ja laittavat paremmuusjärjestykseen. Oli kuulemman vaikeat koirat ?


Yhdessä kollegiossa voi olla vain 3 tuomarikokelasta, joten kollegioita oli 2 ja päivä venyi piiitkäksi.Kumpikin kollegio kesti lähes 2 tuntia. Kollegioon osallistuvat koirat siis joutuivat olemaan paikalla nelisen tuntia ja kyllä siinä kävi semmoinen valitus ja vaikerrus, että koirat väsyy, eivät jaksa juosta enään, jälkimmäisessä kollegiossa niille kannettiin vettä ja taas voivoteltiin.


Voi hyvänen aika sentään !!! Ennen kun Juskan + monen monen muun koiran kanssa vielä kilpailin etsintäkokeessa ( tai muissa lajeissa) niin aamulla lähdettiin liikkeelle viimeistään seiskan aikaan. Kentällä kokeiltiin esteet, ilmottauduttiin ja odotettiin. Sitten lähdettiin yleensä jäljille ja odotettiin. "Pikkuruutua" ennen odotettiin, samoin kun esineruutua ennen. Kaarinoutoonkaan ei päässyt odottelematta ja henkilöhakualueelle pääsi toimiin vasta pitkän ja piinallisen odotuksen jälkeen. Kello oli yleensä tässä vaiheessa 15 tai 16, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja jännitys kaiversi sisuksia. Tottelevaisuus oli vielä suorittamatta ja pelkkä ajatuskin kuumasta hiekkakentästä tuntui kammottavalta. Taas odotettiin kentän reunalla omaa vuoroa ja steppailtiin hermostuneesti eestaas. Vasta tässä vaiheessa käväisi mielessä välähdyksenomaisesti ajatus: mitä jos koira ei jaksakaan ! Mutta ainahan se jaksoi . Jos nykykoirat eivät jaksa olla jalkeilla 4 tuntia, stressaantuvat kollegiotuomareiden käsittelystä eivätkä jaksa liikkua kahta muutaman minuutin jaksoa viileässä kevätsäässä niin aivan oikea ratkaisu oli poistaa kaikki koe- ym vaatimukset muotovalionarvosta.



Ajatus lipsahti nyt asian ohi...


Kuudesta tuomarikandidaatista neljä hyväksyttiin. Onnea heille ! Ne kaksi varmaan nähdään seuraavalla kerralla, toivottavasti onnellisten tähtien alla.


Darja oli päässyt mukaan ihan yksin. Alekista sai heti kättelyssä kaverin eikä Nitakaan pannut pahakseen kun Darja kävi kysymässä jotta oletko kiltti.


Puoli kuuden maissa iltasella siivottiin Jaanan kanssa paikat, lukittiin ovet ja toivottiin, että tiet ovat jo paremmassa kunnossa.