Tänään oli Darjan vuoro korkata jälkikausi avatuksi. Darjan jälki oli lähes toisto Doriksen eilisestä jäljestä. Sielu (?) lepää tämän koiran kanssa metsässä. Hän lähtee määrätietoisesti, tosin takajäljelle, minkä korjasi itse. Jokainen kapula nousi käteen saakka - lihapullaa ja taputuksia ja taas menoksi. Nokka ei nouse maasta senttiäkään vaan suorastaan kyntää sammalta -tuh-tuh-tuh... Kulmatyöskentely on tarkkaa, siinä siunaamassa hetkessä kun jäljen haju loppuu Darja pysähtyy ja vähän hätääntyy -mihin se haju hävisi. Ei hätää, täällä se jatkuu.
( Doris saattaa viipottaa kulman yli ennekuin huomaa, ettei jäljen hajusta ole tietoakaan) Liina on tiukalla, mutta ei rynni eikä poukkoile. Ihanaa vain kulkea perässä, ihailla intensiivistä jäljestämistä ja kerätä keppejä.
Tämän koiran kanssa ON PAKKO päästä kisaamaan. Tottis on "se juttu", joka teettää työtä. Darja leikki muumiota ensimmäisen vuoden ja olin ihan varma ettei koskaan herää koomasta. Mutta joku ajastin kytkeytyi pois päältä viime kesänä ja muumio alkoikin nauttia kaikenlaisesta tekemisestä ohjaajan kanssa.
Doris on vähän sellainen vekkuli vilpertti, joka vihellellen luovii sieltä mistä aita on matalin.
Darja tekee duunia ihan tosissaan; välillä on niin koomisen totinen, että pakkaa naurattamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti