Muutaman päivän jo olenkin "sillä silmällä" tutkiskellut vanhoja jälkimaastoja. Tänään sitten tein Dorikselle jäljen; sellaisen tunnin vanhan 200-300 m, kulmia 2 ja keppejä 5. Dorishan on hutiloija, joka saattaa painaa kuin viitapiru pitkin metsää ja tuo sitten lopulta ne kapulat -ja kulmamerkit ja keppimerkit. Lähtökin on tuottanut vaikeuksia ja motivaatio oli vähän hukassa viime vuonna. Ongelmat eivät suinkaan johtuneet koirasta vaan selkeistä koulutusvirheistä.
Nyt sitten laitoin pieniä koirankeksikökköjä ( frolikit unohtui ostaa kaupsta) kapuloitten väliin ja yritin näin saada nenän pysymään maassa ja lisää tarkkuutta työskentelyyn.
Kova into oli lähteä ( bueno !), otti jäljen, mutta sitten kääntyikin takajäljelle, josta minä sitten käänsin sen oikein päin. Jäljesti ekalle kökölle, nam ja sitten löytyi keppi, josta sitten saikin lihapullia ja paljon kehuja. Selkeästi into nousi ja oli kova kiire eteenpäin. Matka jatkui -kulma, meni hyvin. Sitten keppi jäi; meni vähän tuulen yläpuolella, minä nappasin kepin taskuun - nou hätä ! Eteni hyvällä tempolla nenä maassa. Vähän ihmetteli lumihangessa menevää jälkeä, mutta tarkasti sitten jokaisen jalanjäljen ja heti tultua sulalle törmäsi keksikökköön. Loput kepit ilmaisi tuttuun varmaan tapaansa ja viimeinen kulma meni hyvin. Jäljen päässä oli sitten koiraherkkupurkki. Vähän alkaa odottaa loppupalkkaa ja ottaa apua ilmassa leijailevista hajumolekyyleistä. Jossain vaiheessa saatan jättää loppupalkan kokonaan pois. Yleensä en koskaan käytä millään koiralla loppupalkkaa vaan palkka tulee aina jäljeltä, siis kepeistä ja jäljellä olevista makupaloista. Otin loppupalkan käyttöön Doriksen motivaation lisäämiseksi.
Hyvä mieli jäi -meille molemmille.
2 kommenttia:
Onneks Dooris pitää sun mielen virkeenä ja veren kiertävänä <3
Doriksen kanssa ei aika tule pitkäksi. Aina keksii kaikkea kivaa. Tänään törötti portin ulkopuolella kun kutsuin koirat sisään. Kävin koko aidan läpi enkä löytänyt doriksenmentävää aukkoa.
Lähetä kommentti