Lelukoirapennut omissa kodeissaan

Juulin 25.5. syntynyneet pennut ovat onnellisesti omien ihmistensä hoivissa vähän eri puolella Suomenniemeä. Kasvattajan ensimmäinen onnenhetki pentueen kohdalla on se kun viimeisen pennun jälkeen ulko-ovi lämähtää kiinni ja tuntee, että jokainen pieni valkoinen koiravauva sai rakastavan ja välittävän kodin. Jatko sitten näyttää onko niitä onnenhetkiä tulevaisuudessakin. Jo aiemmin lähteneitten vauvojen kohdalla ensipäivien kommentit ovat olleet pelkästään positiivisiä.
Pentueen hoito oli poikkeuksellisen helppoa; kaikki sujui ilman ongelmia. Ilmatkin olivat suosiollisia ja pennut saivat viilettää isolla pihalla jo 4 viikon iästä lähtien.
Ihan jäi ikävä noita taaperoita, jotka hännät heiluen yhtenä laumana viipottivat perässäni pihamaalla. Tai kutsuessani ilmestyivät sieltä täältä ja korvat lerppuen viipottivat pikkujaloillaan luokseni ja kaikki halusivat kiihkeästi syliin ja kasvoja sekä käsiä nuolemaan. Ruoka maistui ja mahat olivat kunnossa. Vuorokausirytmi oli enemmän kuín kohdallaan: vetäytyivät yöpuulle klo 21-22 maissa ja aamulla tyytyväisenä ja HILJAA odottivat aamuruokaa, joka vapaapäivinä ja loman aikana saattoi viipyä klo 9 saakka.


Mikään ei ole sen suloisempi koiravauva kuin valkoinen käppänänpentu: pienenpieni puhtaanvalkoi-nen veitikka, jolla on mustat nappisilmät ja kostea musta kuononpää. Orastava parta muistuttaa lähinnä pulloharjaa, jolle ei voin kuin nauraa.

Koko meidän jengi osallistui aktiivisesti vauvanhoitoon -paitsi vanha kärttyinen Juska-mamma, joka nyt ei ole koskaan sietänyt vieraita pentuja tunkemassa lähelle.
Myy-muori asettui taloksi pentulaatikkoon heti pentujen synnyttyä ja joskus olin pistää väärän koiran ulos kun Myy niin topakkana jäi "imettämään" pentuja.

Doris ( kuvassa ) nyt on varsinainen nanny, jonka turkissa jengi asui. Rohkeimmat tunkivat päänsä Doriksen kitaan ja kaivelivat hampaanväleistä ruuan rippeet. Vähän vähemmän rohkeat tyytyivät pureskelemaan korvia ja porukalla taistelemaan viuhtovasta hännästä. Joskus Doris reporankana lojui lattialla kun valkoisen natiaiset mellastivat ymäpärillä/päällä/kainalossa/etujalkojen välissä ja simahtivat sitten sinne lämpimään.Käänteli ja pyöritteli pentuja, jotka lopulta olivat ihan märkiä.

Darja ei nyt ihan samaan suostunut ja piti porukan loitommalla. Pihalla sitten innostui haastamaan pikkuväkeä leikkiin ja kantoi paikalle puolentoista metrin halkoja, lautoja ja puun karahkoja, joilla sitten kolhi "leikkikumppaneitaan". Ihan ei nyt suuruussuhteet olleet kohdallaan.


Kuvassa sisko ja sen veli eli Vilma ja Pate.

Huligan matkasi ensimmäisenä Kangasalle ( vai sanotaanko Kangasalalle ?) koiralauman (mm.2 mustista: Z.Bukefalos ja Z.Einstein) ja lapsilauman huilinaan mukaan. Soile kun kertoi haluavansa yhden reippaan pojan oli sopiva katsottuna jo parin viikon ikäisenä. Täydellisesti nimensä veroinen nassikka,joka oli joka paikkaan tunkemassa ensimmäisenä. Jos pihalta löytyi vain kuusi niin itsestäänselvää oli, että Huligan seikkaili jossain pusikossa. Saattoi onnenhuumassaan juosta niin pitkälle kuin pienen koiranaivot antoivat tilaa ajatella, mutta sitten olikin jo hukassa ja oli pakko huutaa apua.Sitten lähti järkäle Pate (Herkules) Kuruun lapsiperheen ja vanhan lomailevan Onni-rajakoiran arkea piristämään. Pikkuriikkinen Onni (He-man-Hektor) toivottavasti on nimensä veroinen. Hän matkasi Tampereelle mustan Emma-käppänän ( Z. Princes) seuralaiseksi.
Eppu (Houdini) täyttää koiranpaikkaa Suomen Turussa. Hidalgoa odotti Hyvinkäällä samanvärinen poika Ide; tullee nimestä Idefix ( Z.Cardinal). Tyttölapsista isompi Hippi (Hypnotic) asustaa Kuopiossa ja Vilma (Honey) jäi Hämeenlinnaan.
Toivotan onnea yhteiselon merkeissä, odotan kiihkeästi kuulumisia. Edelleen suurin pyyntöni on: pitäkää lapsista hyvää huolta !