Aamulla 27.6. viiden aikaan starttasin kotoa Darjan kanssa kohti Tamperetta, josta Jaana ja Alek nousivat kyytiin kuuden maissa. Siitä sitten matka jatkui Jyväskylään -Ouluun -Kemiin -Tornioon. Rajan =Tornionjoen ylitimme Aavasaksan kohdalla. Autossa oli mukavan viileää, mutta kun aina kun nousimme pois autosta koiria ulkoiluttamaan niin tukahduttava helle lävähti vastaan. Tie Ylitorniosta Jällivaaraan (about 300 km) oli sanoinkuvaamattoman hirveätä: päällystettä puuttui usean kymmenen kilometrin matkalta, poroja sai varoa eikä huoltsikoilta saanut mitään suuhunpantavaa. Kokista oli enkä sitten muuta tarvinnutkaan ! Matkaan oli kulunut 12-13 t, joten vähän jo persuukset puutuivat, suolenmutkat huusivat ruokaa ja keskustelunaiheetkin olivat vähissä.
Jällivaara avautui laajana laskettelukaupunkina ympäröivien korkeiden vaarojen keskellä. Joka puolella oli laskettelurinteitä, hotelleja ja mökkikyliä. Meille oli varattu täysin varusteltu ( mm. sauna) mukava mökki, joita oli siinä vaaranrinteessä ehkä kolmisenkymmentä sirtoteltuna sinne tänne. Mökkikylään kuului valtava hotelli ja lisää mökkejä kaupungin toisella puolella, josta sitten lopulta löysimme resepsuunin ja saimme avaimen. Ihanaa !!! Koirat saivat sapuskaa ja pääsivät lenkille metsään, jonka keskellä asuimme.
Ei lähdetty merta edemmäksi kalaan vaan päätimme lähteä ruokaa kyselemään vieressä olevasta ravintolasta, jossa ei ollut ketään muita. En muista koska olisin syönyt mitään niin herkullista; ensin kauhistuin, että lautaselleni oli päätynyt kananrintaa, mutta tiedustelun jälkeen ne varmistuivatkin paistetuiksi tateiksi -nam !!!
Aamulla olimme klo 7.30 näyttelyn portilla pakollisessa eläinlääkärintarkastuksessa, joka kutistui rokotusten tarkastukseen.Näyttelypaikka oli avara nurmikenttä, jonka keskellä oli lampi. Siellä uiskentelivat kaikesssa rauhassa mustajoutsenpariskunta, hanhia yms. Kulutimme aikaa koko aamupäivän ennenkuin H-hetki oli käsillä. Ruotsin kruunu on halpaa ja olin varannut kruunuja ostosten tekoon. Ei ollut mitään ostettavaa; kolme pienenpientä myyntitelttaa. Turkinhoitotuotteita, makuualustoja ja jakkara löysi tiensä auton peräosastoon. Jaana yritti epätoivoisesti löytää jotain kotiinvetävää koiraroinaa. Köyhää meninkiä !
No -Alek oli ROP ja Darja VSP -molemmille CACIB. Jes ! Portugalilainen tuomari sijoitti Alekin vielä ryhmässä viidenneksi. Kyllä vaan oli hienoa !
Sitten tien päälle ja takaisin Koto-Suomeen.Ylitornion kohdalla Jaana kirkui: "joki, rantaa -sinne !" Hiljaiset peräosaston matkalaiset piti päästää vilvoittelemaan. Darja nyt polski onnesta soikeena, mutta Alek piti saattaa veteen.
Ajoimme lähelle Oulua ja päivä oli jo kallistunut iltaan. Päätettiin jäädä yöksi jonnekin. No, "se jonnekin" osoittautuikin upeimmaksi majapaikaksi, missä olen koskaan ollut ( ja sentään olen asunut pitkin maailmaa mitä hienoimmissa paikoissa ). Merenrannalle oli sijoitettu 10 uutta luxusvarusteltua mökkiä riviin. Vähän tuntui mökki kalliilta, mutta kun respan tyttö kertoi, että kaikki muut mökit ovat tyhjiä päätin, että tänne minä halua jäädä ! Meri avautui aivan edessämme, koko ranta-alue nurmikenttineen ja hiekkarantoineen oli käytännöllisesti katsoen meidän. Rannalla oli kauempana pieni satama, jossa liikkui joku paikallinen veneen omistaja. Aurinko paistoi vielä suoraan mökin terassille. Meille tuotiin seuraavan päivän aamiainen valmiiksi mökkiin: kaikkea hyvää taas ! Koirat saivat liikkua vapaasti ja syötettyämme ne olimmekin valmiita mökkikylän ravintolaan jotain suuhunpantavaa etsiskelemään. Ravintola oli tyhjä, samoin suuri terassi, jonne istuuduimme maisemaa ja ruokalistaa ihailemaan. Ruoka oli erinomaista.
Ajoimme lähelle Oulua ja päivä oli jo kallistunut iltaan. Päätettiin jäädä yöksi jonnekin. No, "se jonnekin" osoittautuikin upeimmaksi majapaikaksi, missä olen koskaan ollut ( ja sentään olen asunut pitkin maailmaa mitä hienoimmissa paikoissa ). Merenrannalle oli sijoitettu 10 uutta luxusvarusteltua mökkiä riviin. Vähän tuntui mökki kalliilta, mutta kun respan tyttö kertoi, että kaikki muut mökit ovat tyhjiä päätin, että tänne minä halua jäädä ! Meri avautui aivan edessämme, koko ranta-alue nurmikenttineen ja hiekkarantoineen oli käytännöllisesti katsoen meidän. Rannalla oli kauempana pieni satama, jossa liikkui joku paikallinen veneen omistaja. Aurinko paistoi vielä suoraan mökin terassille. Meille tuotiin seuraavan päivän aamiainen valmiiksi mökkiin: kaikkea hyvää taas ! Koirat saivat liikkua vapaasti ja syötettyämme ne olimmekin valmiita mökkikylän ravintolaan jotain suuhunpantavaa etsiskelemään. Ravintola oli tyhjä, samoin suuri terassi, jonne istuuduimme maisemaa ja ruokalistaa ihailemaan. Ruoka oli erinomaista.
Sauna oli jo lämmin kun palasimme. Lauteilta näki suoraan merelle. Ennen lopullista simahtamista vilvoittelimme terassilla. Lähinnä siunailimme kuinka mykistävän upea tämä paikka oli, otimme valokuvia ja katselimme kun koirat nauttivat toistensa seurasta, vapaudesta ja uusista hajuista.
Varhain aamulla Darja kävi varovaisesti herättämässä meidät molemmat. Sillä aikaa kun harjasin hampaita ja yritin saada pystyssä sojottavaa tukkaa ojennukseen oli Jaana loihtinut jääkaapin antimista herkullisen aamupalan. Teimme vielä eväätkin kotimatkalle.
Vasta myöhään iltapäivällä saavuimme Tampereelle, josta Jaana ja Alek jatkoivat Volvolla Panelian suuntaan. Hain Doriksen ja Myyn hoitolasta,jossa kuulemma olivat viihtyneet. Sari Ja Siiri palauttivat Juulin ja sen 5-viikkoiset pennut. Äiti oli ollut Juska-mamman kotivahtina. Kaikki hyvin !
Riessu oli ihan jokaista yksityiskohtaa myöten onnistunut ( mitä nyt se päällyysteetön ja sämpylätön Ruotsinpuoli, mutta tulomatkallakin osasimme varautua siihen ). Auton ilmastointi oli poikaa, nelijalkaiset matkalaiset olivat tyytyväisiä ja rauhallisia, majoitukset luxusta,näyttelytuliaisina ROP,VSP,2xCACIB ja RYP5 ja matkanteko oli mukavaa Jaanan kanssa. Eiköhän oteta uusiksi jossain vaiheessa jonnekin päin !
Kennel Bojain uutisissa vähän erilainen matkakertomus ja erilaiset kuvat. Käykääpä kurkkaamassa !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti