Tänään osallistuimme Doriksen kanssa ekoihin avo-luokan tokokisoihin Tuuloksessa. Olosuhteet olivat ihan suotuisat: about 27 naulaa lämmintä ( ei tunnu enää missään ), kenttä siisti hiekkakenttä, tuomari asiallinen. MUTTA minä en ollut täysillä mukana eilisen uuvuttavan kesäpäivän jäljiltä. Meidän luokassa ilmoittautuneita oli 9, me toisena numerolla 4 ( 1 ja 2 voittajaluokan koiria). Paikallamakuu 9, ½ pojoa vinosta asennosta ja ½ pojoa vähän hitaasta istumisesta. Homma vielä hanskassa.
Kun lähdimme yksittäisliikkeisiin otin autolta ruokakupin ja vinkulelun ja jätin kehän laidalla olevan pakettiauton taakse. Virhe oli jättää ne sinne Doriksen nähden. En tiedä kumpaa tuli enempi ikävä: ruokaa vai punaista vinkuvaa siiliä ? Anyway, siinä silmänräpäyksessä tajusin tehneeni megaluokan mokan, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Siihen samaan läjään jäi Doriksen aivot. Seuraamisessa yritti jo käännösten jälkeen suunnistaa aarrekätkölle, liikkeestä maahanmenossa arpoi mitä tekee ja jäi sitten puoli-istuvaan asentoon. Tästä eteenpäin kaikki meni vähän sinnepäin. Pahahan se on toimia kun aivot ovat sinisen pakettiauton takana siilin ja ruokakupin vieressä. Kauko-ohjaus meni ihan putkeen, mutta niillä pisteillä ei nyt mitään pelastettu. Yritys oli kyllä hirveä: estehypyssä ajautui esteen toiselle puolelle yli metrin esteestä oikealle täysin esteen kanssa samaan linjaan. EVVK ! Mutta kun kerran kuuluu hypätä takaisin niin käskyn saatuaan siirtyi ensin esteen taakse ja sitten vasta hyppäsi takaisin. Kolkko tulos: 137 p ja 3. palkinto !
Kokeen tulostaso oli surkea, mutta se ei nyt lohduta mitään.Minä käyn aina oman taisteluni.
Nyt sitten siirtynee ulkoruokintaan aika pitkäksi ajaksi. Saa kaiken ruuan minulta treeniliivin taskuista totttisliikkeitten jälkeen ja vähän myös eri osien jälkeen. Nämä epäonnistumiset ovat sellaisia kasvunpaikkoja ettei oikein olisi väliä kasvaa enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti