 |
| Merlin |
Pojat ja Nita oltiin kunnostettu lähtöpäivää edeltävänä päivänä ja hyvältä näyttivätkin.Koko päivä siinä tuhraantuikin eikä selkä oikein tykännyt pahoista trimmausasennoista. Iines pääsi pesuun ja turkinkunnostukseen sitten perjantaina eikä oikein taaskaan napannut tämä pesu/föönaus/trimmaus -varsinkin kun vettä tuli aamusta lähtien ihan olan takaa.
 |
| Elkku |
Tallinnan laiva 17.30 oli täynnä kuin turusen pyssy ( kuka se muuten oli ?). Pikkuautot päästettiin ekaksi laivaan ja Jaanan kanssa laskettiin, että joka 10-15 auto oli suomalainen, muut olivat Eestin rekkarissa. Työläiset palasivat viikonlopuksi kotiinsa. Seisovan pöydän antimet olivat erinomaiset, myös kasvissyöjän näkökulmasta. Vähän keinutti avomerellä.
Täysi laivallinen autoja ei sitten purkautunutkaan Tallinnan satamasta kaupunkiin juohevasti vaan reilusti tunti odotettiin ennen kuin edes päästiin siihen humalassa olleen liikennesuunnittelijan miestenlehden takakanteen suunnittelemaan liikenneympyrään, josta muutama auto kerrallaan nytkytettiin Tallinnan pimeään iltaan. Kova tuuli riepotti puita ja sateenvarjoja ja satoi -ei haittaa tänään mitään ! Jani ja Maarika yrittivät pysytellä perässä. Käytiin matkalla Järven Selverissä eväitä ja juomaa ostamassa ( Jaanan syömän lohiannoksen jälkijanoon ei pullolla eikä kahdella vielä tehdä mitään). No, siitä sitten Sakun tietä tuttuun Trappiin ( nyk. Safaripark). Sakuntie muistutti jo kuukausi sitten perunapeltoa, mutta nyt koko tiestä oli vanha asfaltti kuorittu pois. Kymmenisen kilometriä seikkailtiin liikennemerkki-, heijastintolppa- ja betoniporsasviidakossa. Mulla sentään oli alla 4-veto, sääliksi kävi takana kurvailevaa Jania. Trapintie oli piilotettu kaikkien tietyövempaimien ja opasteiden sekaan ja lisävauhtia saatiin äkäisestä U-käännöksestä. Katuvalot olivat loppuneet ja aikaa sitten jonnekin Selverin tienoille. Trap sijaitsee ihan keskellä ei mitään eikä minkäänlaisia ulkovaloja ollut olemassa. No, löydettiin perille –ihanaa. Sisäänkirjoittauduttiin nopeasti, käytiin vaihtamassa Jaanan kanssa vaatteet ja suunnistettiin koirien kanssa umpipimeään sateiseen ja tuuliseen metsään. Taskulamppuja ei nyt tullut mukaan –ensi kerralla mukana on otsalamput ! Hiacen avaimenperässä on pieni tuikku ja Merlinin kaulapannassa on heijastinpaloja -niillä piti pärjätä. Aikamme käveltiin suoraa tuttua metsäpolkua pienenpienen valokeilan antaessa sen verran osviittaa ,että polulla pysyttiin. Sitten kauempaa alkoi kuulua koirien kumea haukku, joka uhkaavasti lähestyi. Jaana tokaisi, että juuri nyt ei niin välittäisi tavata tässä valtiossa kaukkarilaumaa ja vähin äänin käännyttiin takaisin. Vähän aikaa sitten porukalla höpötettiin ennen kuin päästiin nukkumaan. Yö jäi lyhyeksi.
Aamulla tehtiin treffit klo 6 jolloin Jaana pöllähti koirien kanssa hakemaan aamulenkille. Ei satanut ja pilvipeite lupaavasti rakoili. Koirat juoksentelivat kolme varttia porukalla ja me ihailimme tasaista kangasmaastoa. Sitten koirien jalkojen föönaus ja turkin viimeistely. Hotellin ala-aulassa nukkui teini-ikäinen poika, joka todennäköisesti suoritti jonkinlaista päivystävän virkaa. Aamiaisille oli nyt jo kiire ja ravistelimme sohvalle majoittuneen tyypin hereille. Zombilta näyttävä olento avasi tyynen rauhallisesti aamiaishuoneen oven alakertaan, jossa meitä odotti yllätys. Siellä ei ollut mitään: ei ketään, ei ruokaa, ei valoja. Zombi kävi selvittämässä äidiltään , että aamiainen tarjoiltaisiinkin vasta kello 8, ei klo 7 kuten kuukautta aikaisemmin. Kiva ! Suuren työn tuloksena saimme Zombin alakertaan keittämään meille kahvit. Jokainen leivänpala piti pyytää erikseen ja desilitra maitoa irtosi tosi nihkeästi; siitähän riittäisikin meille neljälle vaikka kuinka !
 |
| Iines ja Merlin |
 |
| Tuore Juniorivalio:Pikku-Iines |
Ettei kokonaan sivuutettaisi tärkeitä sukulaisuussuhteita niin Elkku ja Nitahan ovat Artun (Zornoi Arkoff) lapsia ja Juskan lapsenlapsia. Juu.
Hedin Frodo oli selvä voittaja jo etukäteen. . Upea koira, jota vielä tavalliseen tapaan puunattiin pöydällä.
Tulokset:
Merlin: junnu-sertti, PU2
Elkku: sertti, PU3
Iines: junnu-sertti, VSP
Nita: sertti, PN2
 |
| Piritalla aaltoja ihailemassa ja merituulta haistelemassa |
Kiitos mukavasta matkaseurasta Janille ja Maarikalle ! Jaanan kanssa ollaan matkattu yhdessä jo niin paljon, että tiedetään mitä toinen ajattelee, tahtoo ja tekee. Mukavaa ! Koirat matkasivat rauhallisesti ja tottuneesti. Nämä näyttelyreissut ovat ihan ehdoton irtiotto arjesta. Viikon päästä matkataan Jaanan kanssa uudella kokoonpanolla. Me Iineksen kanssa vaan ollaan hengailemassa –mitään ei tarvitse enää saada. Voi, kuinka huojentavaa !
 |
| Kotimatkalla menossa laivaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti