Darja missasi Norjan matkan ja sen viimeisen cacibin vuosi sitten –nyt oli siis revanssin paikka. Yksin en niin pitkälle matkalle lähde ja niinpä seuraksi Hamariin sain Sarin ja Boriksen ( eipä Saria tosin paljoin tarvinnut houkutella).
Perjantaina 8.10. olimme Turun satamassa pitkän autojonon etunenässä odottamassa Silja Europan tyhjenemistä. Kauhulla katselimme mikä hirveä määrä busseja ajoi laivan ruumaan –olihan perjantai.Vähän epäilin miten maalaistyttö selviäisi laivan portaista ja ihmispaljoudesta, mutta molemmat koirat kulkivat kuin maailmanmatkaajat konsanaan. Boris flirttaili Darjan kanssa, mutta muutaman murahduksen jälkeen jätti rouvan sikseen. Hytti löytyi helposti, samoin seisovan pöydän herkut, shoppailukierros jäi aika köyhänlaiseksi. Petiin ja unta kaaliin. Vähän jännitti pitkä ajomatka.
Lauantaiaamu valkeni kuulaana ja kauniina. Huonosti nukutun yön jälkeen navin avustuksella löysimme ulosmenoväylän Tukholmasta ja koirat ulkoilutettuamme köröttelimme pääväylää Oslon suuntaan. Muistin menneiltä reissuilta, että pari tuntia ajettuamme löytäisimme taukopaikan, jossa Dinners-baarin antimet olisivat vertaansa vailla: tuoreista marjoista ja hedelmistä soseutettuja pirtelöitä, muhevia täytettyjä sämpylöitä ja suussa sulavia marjatorttuja…nam ! Koirat pääsivät haukkaamaan happea ja poseeraamaan auringossa. Matka jatkui ja juttua riitti. Molemmin puolin rajaa kävimme katsastamassa kauppojen tarjontaa -eipä jäänyt juuri mitään käteen. Maisemat sen kun komistuivat: syvän siniset vedet taustana upeat vuoret täydessä ruskassa ja poltetun vehnän väriset suuren peltoaukeat.
Päätie Kongsvingeristä Osloon oli edelleen poikki ja navi auttoi uuden reitin löytämisessä. Kiemurainen tie kyllä oli sellaista serpentiiniä, että Sari tuijotti hiirenhiljaa samein silmin suoraan eteen. Hamariin saavuttiin vielä valoisan aikaan.
Scandic Hotelli ei oikein tahtonut osua silmään vaikka navi totesikin "kohde on vasemmalla". Oltiin väärällä puolella ja vaikka kurvailtiinkin edestakaisin ei meinattu osua pääoven kohdalle.
Iso huone ja upea näköala kaupunkiin ja vuorille.
Käytiin myös kääntymässä Viking-hallin pihassa, jossa oli lauantaipäivän näyttely vielä käynnissä. Asuntoauto- ja asuntovaunukylä oli noussut parkkipaikalle josta päättelimme osallistujien tulleen kauempaakin.
Koirien kanssa hengailtiin pitkin rantoja ja onnistuttiin kulkemaan niiden kanssa jossain valkeassa liejulammikossa, joka siis tiesi molempien pesua ja föönausta myöhemmin illalla hotellihuoneessa. Kylppärissä ei vaan ollut lattiakaivoa ( pienessä suihkukaapissa oli) ja huomasin sen vasta kun olin Booriksen jalat/vatsanalusen pessyt. Siinä sitten tyhjennettiin kylppäri vedestä vanhalla menetelmällä: pyyhkeillä, joihin imeytynyt vesi puserrettiin lavuaariin. Loppuillasta oli puhtaat ja kuivat pyyhkeet kortilla.
Vanha pizzapaikka oli yhä olemassa ja pannupizzat yhtä herkullisia kuin molempina aikaisempinakin kertoina.
Aamulla olimme hyvissä ajoin ulkoilemassa hotellia ympäröivässä puistikossa. Boris ei oikein ollut varma mitä ”Emakko porsaineen” –patsaan kanssa tulisi tehdä. Hoksasi ne kuitenkin suht vaarattomiksi olioiksi. Puistikossa ulkoili melkoinen määrä erilaisia nelijalkaisia, jotka kaikki olivat menossa näyttelyyn.
Myös tuomarit olivat majoitettu samaan hotelliin. Sitten turkkien viimeistely ja kauhunsekaisin tuntein suuntasimme näyttelypaikalle. Tuomarina mustiksilla olisi Leni Finne, joka tunnetusti käyttää koko arvosteluasteikkoa. Meitä ennen 27 pihakoiraa, 15 hoffia ja pari kaukkaria. Sinistä ja kirkkaanpunaista nauhaa sateli ihan tasaiseen tahtiin. Tulee pitkä ja hiljainen kotimatka jos…
Boris sitten olikin tuomarin mieleen -iso pää ja terve anatomia. Komistus myös esiintyi ja liikkui varsin mallikkaasti vaikkakin kehässä oli joku haju, johon edelliset urokset olivat jääneet jumiin. Leni Finne myös kehui kuinka minun mustikset ovat aina olleet ystävällisiä -juu, tietty. Sertti ja cacib, hyvä ! Sitten koirien vaihto ja Darja kehään. Vähän siinä tutkailtiin kiilteettömiä toisen puolen molempia kulmureita ja keskusteltiin miten hammasvauriot ovat syntyneet. Ryhdikäs esiintyminen ja sujuvat liikkeet antoivat odottaa serttiä ja cacibia. Näin tapahtuikin. Avot ! -Norjan, Pohjoismaiden ja inttivalion arvot napsahti palakkariin ! Makeeta ! Loppupelissä Boris sitten miehisyydellään pesi Darjan. Ihan oikea valinta. Ryhmään emme jääneet.
ROP-koira koko komeudessaan
Rompetta oli taas tarjolla: kolme pattereilla toimivaa neonpunaista vilkkuvaa pantaa oli pakko saada. Nyt tuli myös ihan livenä nähtyä millainen on treeniliivi, jossa on tennispallolieriö ommeltuna rinnuksiin ja pohjasta jousi liivin sisälle. Kyllä tulee koirien tottissuorituksista levottomia kun odottavat joka hetki, että pallo singahtaa jonnekin päin. Ei hyvä, ei ollenkaan ! Boris sai lyhyen treenihihnan, jollaista se siis on aina tarvinnutkin.
Sari bongasi huippuhienon takin, joka oli ihan pakko käydä sitten kuitenkin ostamassa. Siisti ja tyylikäs ! Yritettiin käyttää Norjan kruunut loppuun, joka ei mitenkään kovin vaikeata ollutkaan.
Alkumatka sujui vielä kehän tapahtumia kertaillessa. Tavoitteena oli päästä Karlstadiin ennen pimeän tuloa. Rajan pinnassa Charlottebergissä lenkkeiltiin koirien kanssa puhtaassa, kauniissa ja vielä aurinkoisessa kangasmetsässä. Jotain mutusteltavaa ja juotavaa haettiin ostarista ja hypättiin taas hiaceen. Pimeä laskeutui juuri ennen Karlstadia.
Navi auttoi hotellin löytymisessä; Clarion Plaza sijaitsi ihan rautatieaseman vieressä, kävelykatujen risteyksessä ja ilman mitään kunnollista parkkipaikkaa. Auto ajettiin parkkihallin viidenteen kerrokseen; kyllä hirvitti. Illalla vielä poikettiin lähistöllä kebeb-paikassa salaateilla, jotka näyttivät ja myös maistuivat tosi hyviltä. Lähimpään puistoon oli pieni kävelymatka eikä suurkaupungin melske hetkauttanut maailman mukavimpia matkalaisia pennin vertaa. Iltayö katseltiin jotain lapsikaappaus/lentokone –leffaa ja väsyneinä, mutta onnellisina nautimme pehmeistä sängyistä ja siitä, että aamulla ei olisi kiire mihinkään.
Aamulla nautiskeltiin monipuolisesta aamiaisesta ja Sarilla oli selvä suunnitelma: kruunut polttivat kirjekuoressa, joten ne piti äkkiä vaihtaa tavaraan. Sitten shoppailtiin kävelykadun vaate- ym koriste-esineliikkeissä. Sarin kotoväki sai lompakoita ja hattuja, ja kaikkea muuta, mitä Suomesta ei todellakaan saa. Jäihän sieltä minunkin päälle harmaa hupullinen pusero ja samanlainen punainen Siirille. Haikein mielin Sari jätti kaikki ihanat vaatteet ja välttämättömän roinan liikkeisiin.
Boris ja Darja pääsivät vielä irrottelemaan matkan varrelta löytyneessä puistikossa, joka hohti kaikista syksyn väreistä.
Tegelvikshamnen on vähän hankala löytää, mutta navi ohjasi sujuvasti perille. Sataman lähellä törmäsimme isoon puistikkoon ja tilavaan koirapuistoon, jonne koirat vielä pääsivät jaloittelemaan. Boris sai ansaittua huomiota ja ihailua. Siellä hän onnessaan heilutteli häntää kaikille ruotsalaishauvoille kun taas Darja murahti ensimmäiselle iholle pyrkijälle siihen malliin, että saikin olla sitten ihan itsekseen.
Viking Amorella rantautui ajassaan ja loppumatka sujui ihan vanhaan malliin: hyttiin- syömään- kauppaan-nukkumaan. Suomen Turussa olikin kylmää ja tuulista. Kotona jälleen ! Kaikki oli sujunut matkalla aivan nappiin. Boris ja Darja matkustivat rauhallisesti, sopivat hyvin yhdessä ahtaisiin tiloihin, ruoka maistui kun sitä oli tarjolla ja liikkuivat laivoilla ja liikenteessä ihan urbaanirekun tavoin. Matka oli ihan napakymppi ! Kiitos Sari matkaseurasta !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti