Mustaterriereitä oli hemmoteltu SUPERSUURELLA kehällä. Liikkeillä on merkitystä, ainakin pitäisi olla sillä ne ovat koiran anatomian mittari. Seisottaminen on täysin turhanaikaista ja yliarvostettua legendaa. Suuren kehän salaisuus löytyi edellisestä rodusta –saksanpaimenkoirista. Ensimmäistä kertaa nähtiin pitkäkarvaisia paimenia näiden seinien sisäpuolella. Paimenet eivät kiinnosta vähääkään ja pakosta sitten katseltiin kuinka luisulantioiset eläimet könköttivät isoa kehää ees sun taas. Handereina trimmattuvartaloiset virttynyt T-paita/kuluneet farkut/lenkkarit –tyypit; tiedättehän ?
Sitten näin SEN ! Tai heidät ! Kultaisen keski-iän ohittanut iso mies, puku päällä, kraka kaulassa nosti housujaan ja valmistautui koetukseen vierellään tämän rodun viimeinen koira, valionarttu Zanta av Quantos. Nopean hihaliikkeen ansiosta koira aktivoitui ja tämä kultakutrinen viikinki lähti liikkeelle. En olisi ikinä uskonut, että sillä vartalolla pääsee niin lujaa.
Narttu juoksi pari koiranmittaa edellä, hihna kevyesti kireällä, mutta vain kevyesti. Ihoni nousi aivan kananlihalle –noin kaunista eläintä en ollut aikoihin nähnyt. Esittäjä vain otti kehän haltuunsa. Kunnioitus ja luottamus koiraa kohtaan näkyi hillitystä käyttäytymisestä mutta myös tittelinäyttelyn arvoon sopivasta pukeutumisesta. Kyllä saksanpaimenta voi esittää ja juoksuttaa puku päällä. Norjalanen pari jatkoi suvereenisti valioluokasta PN-kehän kautta ROP:ksi ja myöhemmin RYP4:ksi ja sunnuntaina sitten RYP2:ksi. Upea eläin, upea esitys, upeat sijoitukset !
Harmoninen, liioittelematon, täyteläinen narttu, jolla pitkät, maatavoittavat, voimakkaat ja silti kevyet liikkeet; todella valiolaatua ( C.I.B. Schh3 MultiV ja MultiBis) ! Koira itse oli rauhallinen, selvästi hyvinvoiva, mutta aktiivinen; juuri sellainen kuin saksanpaimenkoiran olen kuvitellut vain saduissa olevan; nyt satuolento oli saanut koiran hahmon. Vähän jäi läkähdyttävä olo kun kuningatar poistui kehästä.
Mustaterrierit olivat suurimmaksi osaksi turkilla rakennettuja ja liian raskaita minun makuuni. Uusilla standardin muutoksilla rotu ajaututuu/ajetaan yhä kauemmaksi toimivasta palveluskoirasta. Rakenteen muuttuessa yhä raskaammaksi ja samaan aikaan kun säkäkorkeus kasvaa ja karvaa on enemmän ja pehmeämpää kuin laki sallii ei kukaan ihan tosissaan oleta näiden mörssärieden lunastavan paikkaansa palveluskoirien joukossa. Voi miten surullista !
![]() |
| Janin blogista pöllitty Solin kuva (ei tee oikeutta liikkumaan luodulle eläimelle) |
Kennelliiton kirja-osastolta löysin Niina Svartbergin kirjan ”Kilpailemisen taito”. Avasin kirjan ja silmiini osui juuri sitä, mitä haluan opetella lisää, missä haluan tulla paremmaksi ja mitä haluan ymmärtää enemmän ja visioida toisille koiranohjaajille:kilpailupsykologiaa ja henkistä valmentautumista/valmennusta. Tärkeää ajateltavaa positiivisesta ajattelusta, oman minäkuvan rakentamisesta, itsetunnosta, itseluottamuksesta, mielikuvien merkityksestä, tavoitteen asettamisesta ja motivaatiosta, keskittymisestä jne. Ajattelemisen ja kehittämisen arvoisia asioita koiran kanssa kilpailemiseen, kaiken uuden oppimiseen ja hyvän elämän rakentamiseen ihan missä tahansa. Suosittelen !


2 kommenttia:
Hyvä blogipostaus! Sean Delmar alkoi laulaa AC/DC:ta nähdessään tuon norjalaisviikingin koirineen... ;-)
Harmi, etten nähnyt Solia livenä, mutta uskoisin sen vielä parantuneen Visbystä vaikka aikaa ei ole välissä kuin 3,5 kk.
Turistina minäkin olin ja vieläpä samana päivänä :) Hieno kokemus kaiken kaikkiaan vaikkakin valkoisia partasuita katsellessa hieman tuli omaa karvakasaa ikävä. No ehkä sitten ensi vuonna... tai viimeistään 2014 ;)
Lähetä kommentti