Tuiskun kanssa siis aloitettiin eteenmenon harjoitteleminen, joka etukäteisarvailujen mukaisesti sujuikin.
2 kertaa vein Tuiskun kanssa seuraamiskaavion pitkän suoran suuntaisesti ruokakupin täynnä specialherkkuja kentän laidalle. Toistin sanaa ”eteen” ja näytin kädellä eteenpäin. Tuisku sai lipaistua päällimmäisiä herkkuja ja raahasin hänet 20-30 m päähän ja päästin käskysanan säestyksellä kupille. Sama vielä uudestaan ja päivän safka oli ansaittu.
Seuraavana päivänä menimme samalle kentälle ja toistin edellisen päivän kuviot, matkaa ehkä enemmän. Otin mukaan kupin palauttamisen rituaaliin liittyvänä; sen verran laiska olen aina ollut, että en jaksa talsia 70-80 m vain hakemaan tyhjää kuppia. Tuisku suoritti kaksi innokasta, halukasta ja suoraa eteenmenoa. Tästä on hyvä jatkaa.
Tänään kävin taas kentällä, nyt ns. alakentällä ja ruokakupppi kainalossa nostin seuraamismotivaatiota ja -kestävyyttä. Sitten vein koiran autoon ja kippasin loput eväät siihen punaiseen muovikuppiin, jota oli kahtena edellisenä päivänä käyttänyt. Otin herkkuja pullollaan olevan kupin syliini Tuiskun nähden ja lähdin riekkuva koira vierelläni kentälle. Tällä kentällä emme olleet tätä liikettä harjoitelleet. Kun sanoin taikasanat ”eteen, eteen” ja näytin suuntaa kädelläni niin koira oli jo suuntaamassa matkaansa jonnekin kaukaisuuteen vaikka eteenmenon palkkiona oleva kuppi oli sylissäni. No, vietiin kuppi kuitenkin yhdessä ihan kentän laidalle ja raahasin vastaanhangoittelevan eläimen niin kauas kuin mahdollista eli n 100 m päähän. Sitten täyskäännös, ”eteen” –käsky ja irrotin otteeni pannasta. Urat taisi jäädä vielä märkään kenttään. Kaukana jossakin oli punainen kuppi täynnä herkkuja eikä sitä tarvinnut edes etsiä. Kulinaristiset nautinnnot on kaukana kun nälkäinen ja innokas Tuisku kiskoi koiranmakkara-lihapulla-kananrinta-kissaruoka aterian kitusiin. Ja äkkiä äidin luo kentän toiselle laidalle. Ai juu –se kuppi !!! Ilmassa ympäri, kuppi hampaisiin ja jälkiruoka oli tienattu.
Voi, miten kaiken harjoitteleminen voikaan olla hauskaa Tuiskun kanssa. Hän on niin mukana kaikessa ja on sen verran pehmeä, että oppii ihan parista kerrasta mitä haluan hänen tekevän.
Tänään olen kasannut huonekaluja, perustanut kasvimaan ja kylvänyt sisälle sipulia ja salaattia. Siis minä…???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti