Mikä on hienompaa kuin voittaa erikoisnäyttely ? Voittaa erikoisnäyttely kaksi kertaa !

Perinteiseksi muodostunut mustaterriereiden… anteeksi. venäjänmustaterriereiden ( pöh !) erikoisnäyttely keräsi jälleen paljon innokkaita osallistujia ( 28 ilmoittutunutta) ja paljon innokkaita ihmisiä, jotka halusivat olla osallisena tässä jokavuotiseen meitä kaikkia yhdistävässä happeningissä. Käyttöön oli saatu Urjalan koulun tilava hiekkakenttä; niin tilava, että kaikki autot olisivat mahtuneet sinne parkkiin. Yläkerran Herra antoi 19.5. auringon paistaa juuri sopivasti. Hienot puitteet jälleen kerran. Kiitos Jaana ja Mari ja Pauliina ja Talasmat ( roudasivat peräkärryllä kennelpiirin ISOT teltat) ja ketä kaikkia talkoolaisia teitä ikinä olikaan, siis kiitos !

Tuomari tutkimassa Jasonia

Tuomariksi oli kutsuttu Hilkka Salohalla. Mysteeri, joka on tuomaroinut kauan, snautserikasvattaja. Tuntee kyllä mustaterrierirodun, on harvakseltaan yksittäisiä koiria kehässä arvostellut ja uuden standardin oli vielä suurennuslasin avulla lukenut varmistaakseen oikeudenmukaisen arvostelun. Etukäteen uumoilin, että turkki on paljon suuremmassa arvossa kuin se sitten olikaan, mutta liikkeiden merkitys kilpailuluokissa oli aivan oikea arvio.

Pentuja oli paljon ja parhaimmat niistä olivat ”ihan koiran näköisiä”. Omista koiristani ensimmäisenä astui Jason kehään. Poika on ihan kesken kehityksen, raamit ovat kauniit ja antavat odottaa linjakasta ja tyylikästä aikuista. Nyt mieleen tuli lähinnä pystyyn nostettu ovi. Jason esiintyi upeasti ja myös liikkui hienosti. Sain hänet helposti mukaan ja ravissa raajojen liikelaajuuden esiin. Hieno poika, jonka kehittymättömyys korostui entisestään Marin huikeiden, jo serttejä ja roppeja keräilleiden kasvattien rinnalla. Jason sai erin, josta olen tyytyväinen. Hän sai tuomarilta erikoista kehua etupään hyvästä rakenteesta, viistoista lavoista ja näkyvästä eturinnasta.

Merlin poseeraa näyttelyn jälkeen

Sitten sain Jaanalta Merlinin käteen. Kyllä suuren uroksen esittäminen on elämys. Liikkeet ovat edelleen vähän ahtaat takaa, muuten minun mielestäni hän on täydellisen kaunis, mustis minun makuuni upeine selkälinjoineen, pitkine kauloineen ja pitkine jalkoineen. Runkoon tulee vielä lisää massaa eikä se vielä tee Merlinistä raskasta. Eri ja SA,luokkavoitto ja PU4.

Gagarin oli vähän tuhdissa kunnossa, jolloin kaula häviää ja kaikki tyylikkyys sen mukana, josta eh.










Sitten oli valiourosten vuoro esittäytyä; viisi komistusta, joista Boris porukan viimeisimpänä, nuorimpana, mutta ei suinkaan vähäisimpänä. Sokeri pohjalla, juu. Kehässä tuntui kuin olisimme Boriksen kanssa yhtä. Poika liikkui ja esiintyi kuin unelma, vähän vikuroiden. Nyt otin hänet liikkeissä tiukemmin hallintaan nostamalla päätä ja ainakin esittäjän näkökulmasta sain hänet paremmin myötäilemään omaa tahtoani.
 

Vähän ollaan Boriksen kanssa eri mieltä suunnasta

 Omat koirani saavat aina olla näyttelyissä ihan sikoja ( kunhan eivät syö ihmisiä tai koiria), haluan, että kiihko esiintymiseen säilyy ja vire on parhaimmillaan vielä kymmenenkin eri kilpailuluokan jälkeen. Vähänhän ison sikailevan uroksen piteleminen on haastavaa ja veihän Boris minua välillä ihan mielensä mukaan. Juostiin ja juostiin, juostiin valioluokan ykkösiksi, juostiin paras uroskehän ykkösiksi. Junnu-uros Ilja antoi kyllä aika pahan vastuksen. Frodo ja Pirat jäivät valioluokassa ilman SA:ta.





Tuisku

Puolen tunnin tauko toi hetkellisen armahduksen. Uusi urakka oli kuitenkin edessä.
Tuisku oli selkeästi junnunarttujen hitaimmin kehittyvä yksilö, joka ei ole ollenkaan huono juttu. Eri saatiin, mutta babyface-look ei sitten enempään riittänytkään. Pää on vielä ihan pentumainen. Liikkeet olivat tuomarin mukaan kehän parhaimmat; minä olen tismalleen samaa mieltä. Tuisku on liikkuja isolla L:llä. Hän esiintyi varsin itsevarmasti, rauhallisesti ja antaa minun nostaa päätä niin seisoessa kuin liikkeissä. On sitä harjoiteltukin. Marin nuoriso ei jätä muille  samanikäisille mitään mahdollisuuksia eikä monelle vanhemmallekaan.


Miinan turkin viimeistely jäi tehtäväksi näyttelypaikalle saavuttuani. Hänellä on todella hyvä, karkea ja umpimusta karvapeite. Nyt kun painonpudotukseen on antaumuksella paneuduttu Miina oli saanut kadotettua kaulaa takaisin ja sitä kautta tyylikkyyttä sekä myös liikkeissä tuntui vain pidentävän askeltaan kun minä lisäsin vauhtia. Eri SA ja luokan kakkonen. Hedin valionarttu oli  ennalta-arvattava luokkavoittaja ja voitti myös PN-kehän.

Diva oli nartuista ihan selkeästi paras,  riittävän tyylikäs ja paras liikkuja, mutta tuomari oli eri mieltä. Marittan Vickan esiintyi edukseen ja oli kehittynyt puolessa vuodessa aimo harppauksen. Olisin sijoittanut sen vieläkin korkeammalle

Tilanne oli kutkuttava: ROP-kehässä tulisivat vastakkain olemaan Boris ja Hedin valionarttu. Hedin koirat ovat todella hyvärakenteisia ja tasalaatuisia, tosin vähän laiskasti liikkuvia. Henkilökohtaisesti minä olisin trimmauksella tuonut koirat esiin turkin alta. Nyt piti arvuutella mitä karvapehkojen sisään kätkeytyi.

Boris kävi pokkaamassa parhaan käyttökoiran palkinnot.

Tuisku, Miina, Boris ja Merlin

Kasvattajien maaottelussa ei sen sijaan tarvinnut mitään arvailla. Hedin 4 yhdenmukaisesti trimmattua valiota kyllä ansaitsivat voittonsa. Hyvänä kakkosena siis minun kasvattamani kevyemmät ja kevyempään frisyyriin puetut, mutta ah ! niin hyvin liikkuvat mustikset: Tuisku, Miina, Boris ja Merlin. "Onnittelut hyvästä kasvatustyöstä" lukee arvostelulomakkeessa.

Nyt siis päästiin suureen loppuhuipennukseen –näyttelyn parhaan koiran valintaan ja minua jo etukäteen pelotti, että se tapahtuu liikkeiden perusteella. Niin pitääkin ja silloin minä ja minun koirani ovat vahvoilla. Mutta valmiiksi jo pyörrytti, happi alkoi loppua ja jalat eivät ottaneet totellakseen. Taas juostiin ympäri ja ympäri ja kaksi kertaa ympäri, edestakaisin ja taas ympäri. Borikselta ei happi loppunut enkä minä antanut itselleni lupaa antaa piiruakaan periksi. Enkä totta vie antanutkaan ja lopulta tuomari ohjasi meidät ykköspaalulle. Ei ole totta -on se !

Sari vähän arpoi josko ilmoittaa Borista ollenkaan. Viimevuotisesta voitosta ei ole tiedossa kuin alamäki. Ei ollut Boriksen viimevuotinen voitto mikään onnenkantamoinen. Mikä onkaan vielä makeampaa kuin voittaa erikoisnäyttely ? Voittaa erikoisnäyttely kaksi kertaa ! Eihän tämä nyt niin epätavallista ole. Tuplavoittajia näin äkikseltään ovat mm. Zornoi Dever, Zornoi-Buran, Sonja from Maria ( oma koirani Moskovasta), Malahovskiy Marat Zornoi, Annuska (oma kisakoirani, joka 2 ROP-voiton lisäksi oli VSP - silloin ROP oli  "Juskan" poika Zornoi Arkoff). Ja nyt listaa jatkaa Zornoi Graf Boris.

Kotimatkalla olo oli epätodellinen, ruumis ihan turta ja tuntui vieraalta. Moottoritien alussa Pekka Ruuskan "Rafaelin enkeli" soi iskelmäradiossa: Kuka sano, että askel painaa jo; olen kevyt kuin sudenkorento.
No, ei nyt aivan !

Kiitos kuuluu jälleen kerran Talasman perheelle. Minun on helppoa olla osa menestystä ja hymyillä suurten voittojen hetkellä. Arjessa Boriksesta pitävät huolta hänen oma perheensä, jossa kaikilla on oma tärkeä paikkansa. Kaikista puheista ja jokaisesta sanasta huokuu aito kiintymys ja kunnioitus tähän luontokappaleeseen ja tähän rotuun. Minä yritän kaikin tavoin ottaa osan menestyksestä vaikka itse aina tähdennän, että 7-viikkoinen luovutusikäinen rääpäle on kuin tyhjä paperi, jolle sitten jokainen kirjoittaa mitä kirjoittaa ja tekee pennusta omanlaisensa aikuisen. Vaikka Boris niittää menestystä ja luo ympärilleen ihailua missä ikinä liikkuukaan niin kaikkein tärkein viesti ympäristölle on se, miten helppo Boriksen kanssa on elää, kuinka helppoa sitä on kouluttaa ja kuinka rakastettava mustaterrieri oikein pidettynä ja oikeassa paikassa voikaan olla.