Koulutuskuulumisia

Tuisku:

Tuiskun kanssa olen ajanut jälkeä harvakseltaan. 200-300 m pitkää tunnin vanhaa jälkeä 6-10 kapulalla. Yleensä jälki on sisältänyt 1-2 kulmaa ja janaa ehkä 10-15 m. Kapulailmaisu on kunnossa; omat koirani jäljestävätkin vain löytääkseen kapulat, jotka  sitten vaihdän ruokaan. Janalla välillä vähän sählätään ja sen opettaminen onkin minulle haasteellista. Muutaman kerran olen päässyt kääntämään hänet takajäljeltä eikä tapahtuma sisältänyt sen kummempaa dramatiikkaa. Näin voi käydä kokeissa ja siksi on erikoisen tärkeää päästä harjoittelemaan kääntämistä jo ennen H-hetkeä.

Esineruudussa Tuisku irtoaa hyvin ja kauas ja jaksaa myös etsiä. Esineen tuonti tapahtuu sata lasissa. Joskus esine pääsee putoamaan maahan, mutta siitä en nyt vielä kanna murhetta. Pistehän siitä menee, mutta kaikkea ei voi aina saada.

Tuiskusta piti tulla rullakoira ja aloitin sen treenaamisen suoraan risteilyllä. Suunnitelmiin tuli yllättävä käänne -Sari treenasi Tuiskun ilmaisua ihan erikseen ja sai esiin varsin haastavan, häijyn ja terävän haukun. Tuiskun itsevarmuuden lisääntyessä ilmaisu siirrettiin metsään. Eteenpäin olen mennyt aika rohkeasti ja edellisessä treenissä ilmaistavana oli vieraat maalimiehet ja nyt ihan viimeksi puulaatikossa istuva maalimies. Tuisku saattaa aloittaa haukkumisen jo ennen kuin on pysähtynyt. Hän ei tunge iholle eikä pahemmin häiriinny minun tulosta piilolle. Tuiskun ilmaisu on aika äkäistä keskustelua maalimiehen kanssa, juuri sellaista kun ihanteellisen ilmaisun kuuluukin olla : purkki auki, eväät mulle ja ÄKKIÄ !!!

Tottelevaisuus alkaa olla perusasioiltaan kunnossa. Seuraaminenhan nyt aina kaipaa hiomista; kontakti lisää intensiteettiä sekä viettikestävyyttä. Noudoista alan pikkuhiljaa rakentaa nousujohteista liikesarjaa, joka AINA päättyy eteenmenoon. Vapaahyppy ja A ovat teknisesti kunnossa samoin luovutukset. Noutoihin lähtö on vielä kesken ja Tuisku pääsee kapulan perään kapulan vielä ollessa ilmassa. Paikallamakuu on rauhallinen ja varma ( varmoja liikkeitähän ei varsinaisesti ole olemassakaan).

Bh-koe rähmittiin läpi 1.7. Hyvinkäällä. Onneksi se on ohi sillä minä vihaan ja inhoan pitkää seuraamisosiota, jolla ei ole mitään käyttöä tulevaisuudessa.

Doris:

Viisivuotias varhaiseläkeläinen pääsi ihan vahingossa jälkitreeneihin. Tuisku oli yllättäen menossa bh-kokeeseen enkä ottanut häntä jälkiharjoituksiin Sarin & Boriksen kanssa. Tuuraajaksi pääsi Aina Iloinen Doris, jonka kanssa olen ajanut edellisen jäljen yli 2 vuotta sitten kokeissa, josta saatiin Jk1-koulari. Vähän jännitti mitä Doris muistaa ja haluaa. Hän ei ole mikään varsinainen jälkikoira, enemmänkin keppihullu eläin, joka on hoksannut jäljen olevan ainoa keino löytää kepit. Jäljen pituus oli ehkä 300 m, kapuloita 6, kulmia 1, polunylityksiä muutama ja janaa ehkä kymmenisen metriä. Saatuani Doriksen valjastettua alkoi pieni uskonpoikanen elää että tästä saattaakin tulla jotain. Doris selkeästi tiesi mihin hän on pääsemässä. Doriksen lähtö oli ihan tavanomaista sekoilua, mutta otti kuitenkin jäljen ja lähti seuraamaan sitä oikeaan suuntaan. Doris paikallisti joka ikisen kepin, antoi käteen saakka ja kiireen vilkkaa oli jo menossa jälkeä eteenpäin. Itse jäljestäminen oli parempaa kuin koskaan –rauhallista, määrätietoista ja helppolukuista.

Sari alkoi muutama viikko sitten treenata Doriksen kanssa haukkuilmaisua ja onkin saanut Doriksesta irtoamaan ihan kunnon haukkusarjan, jota jossain vaiheessa yritin huonolla menestyksellä herätellä. Doris haukkuu kuono kohti taivasta, ihan selvästi ilmoittaa minulle: mä löysin sen, tule pian, se on täällä. Doriksen haukku on  iloisen kohteliasta, kestävää ja selkeästi Doris nauttii oman äänensä kuuntelemisesta.

Esineruutu on Doriksen suosikki. Eväsrasian vien Doriksen kanssa esineruudun läheisyyteen, jätän kannen auki, joka ihan selvästi nostaa virettä työskennellä. Mielessä on vain muistikuva avoimesta rasiasta esim jauhelihaa, johon pääsee käsiksi samantien kun ensin tuo esineen minulle. Doris jaksaa etsiä ja haravoi tehokkaasti talattua aluetta.

Lauantaina odotellessani, että Sari juoksee jäljen Borikselle ajankuluksi ihan hetken mielijohteesta tallasin pikkuruudun ( 3 m x 3 m) tien vastakkaiselle puolelle. Etsintäkokeessa tarkkuusesineruudussa voi olla pieni avain, kolikko, hauli, pieni nahanpala tms. kevyesti peitetty esine. Esineen löytäminen ei ole vaikeaa vaan se, että koira pysyy minialueella. Kaikenlainen etsiminen on Dorikselle mieleen. Aikuisen koiran opettaminen on tosi palkitsevaa kun koira on jo oppinut oppimaan. Doris selvästi yritti hahmottaa mistä haluan hänen tekevän. Ihan piece of cake -siis rajat menee tässä -> esine siinä sisällä ! Pikkuruudusta omat koirani kahmaisevat aina suullinen maata esineen mukana ja on aina yhtä jännä perata koiran käsiini pudottamat sammalet ja heinät: löytyykö niiden seasta se kolikko. Mitään luovutusoperaatiota ei kannata rueta järjestämään sillä jos koira istuu eteen ja nostaa pään ylös ns. luovutusasentoon kolikko tai hauli helposti solahtaa kurkusta alas. Eikä luovutuksesta mitään  ylimääräisiä tyylipisteitä heru.

Etsintäkoe olisi paketissa kunhan pääsemme kokeilemaan pudotetun esineen noutoa. Sarin kanssa on alustava keskustelu jo käyty. Hakukokeen alokasluokkakaan ei tunnu mitenkään ” mission impossible” –ajatukselta.

Doriksen tottelevaisuus on tyylikästä, halukasta ja teknisesti erittäin taitavaa. Minä nautin suunnattomasti Doriksen intoa ja halua ilmentävästä olemuksesta ja kuitenkin koira on täydellisesti minun hallinnassani ja helposti ohjattavissa.

Darja:

Darja on luontainen voimakas, hyvin maavainuinen, saalista ajava jälkikoira, joka sekin omien koirieni tapaan ilmaisee kepit tarkasti. Janatyöskentelyn sain intensiivisellä (= paniikinomaisella)  10 päivän tehoharjoittelulla ennen koetta kuntoon pari vuotta sitten.

Esineruudussa Darja työskentelee tehokkaasti nenää käyttäen ja ilmavirtauksia hyödyntäen. Yksi esineruutu ollaan tänä vuonna ehditty ohjelmistoon sisällyttää. Ahkera ja rehellinen on aika kuvaava ilmaus Darjasta.

Tottelevaisuudessa Darja on hitaasti syttyvä, mutta voimakasti kontaktihakuinen. Ohjaajapehmeys ja suuri miellyttämisentarve tekee harjoittelemisen haasteelliseksi. Darjalla tavoitteena on pari ykköstulosta alo tokossa.

Hänelle taitaa maastolajeista riittää Jk1-koulutustunnus sillä minä en kykene keskittymään yhdellä kertaa kuin kahteen omaan koiraan.

Suuret kiitokset Sarille, joka saa oman innokkuutensa tarttumaan ja haastaa minua asettamaan tavoitteita ! Boris on Sarin käsissä hyvä ja kuuliainen kumppani, jonka toiveiden täyttymys on suoriutua ohjaajan antamasta tehtävästä ja siten saavuttaa viettipäämäärä. Kobe onkin ominaisuuksiltaan  erilainen ja koulutuksessa vaatii eri asioiden vahvistamista kuin Boris. Tämä on koirankoulutuksen ” the Juttu” -osata vahvistaa oikeita ominaisuuksia ja tukahduttaa niitä, jotka haittaavat koulutusta/elämistä. Koirasta ei vain tule jonkinlainen, kyllä me teemme siitä sen mikä se on.