Mietteitä vuodesta 2012

Vuotta 2012 hallitsi työ, työ ja työ. Kävin myös kääntymässä oman jaksamisen rajalla. Tämänkin kokemuksen olen jo nähnyt arvokkaana oppimistapahtumana, jonka johdosta olen organisoinut ja priorisoinut omat työtehtäväni paremmin ja panostanut entistä selkeämmin myös muiden esimiestaitojen kehittämiseen. Mutta siitä lisää myöhemmin. Nämä saatesanat auttavat minua selittämään itselleni miksi en ole kyennyt antautumaan koiraurheilun ja kilpailemisen pariin sellaisella intensiteetillä kuin olisin halunnut. Toisaalta taas tiedän, että on kyse omista valinnoista; aina on aikaa niille asioille, jotka kokee tärkeiksi.

Vauvat

Huhtikuussa Darjalle syntyi vain 2 pentua ( jotka näkyivät ultrassa ja röntgenissä),  toinen oli valitettavasri enkelipentu. Huolehtiminen yhdestä pennusta on todella turhauttavaa. Joka tapauksessa se aikatauluttaa oman elämäni ja vaatii paljon enemmän huomiota kuin esim 2 pentua, joista on seuraa toisilleen. Onneksi minun koko laumani osallistuu vauvojen hoitamiseen ja myös äitikoirat sallivat omassa aikataulussaan innokkaiden hoitotätien astumisen hoitoremmiin mukaan. Doris käy aina henkien taiston pentulaatikossa pötköttävän Darjan kanssa. Muutaman päivän viivytystaistelun tuloksena Darja väsyy ( tai viisaana antaa periksi) ja sallii tuntikausiksi pentulaatikon viereen jämähtäneen Doriksen siirtää yhden jalan, sitten toisen jalan pentulaatikon puolelle. Ja hupsista keikkaa, ennen pitkää Doris istua töröttää sulloutuneena ihan olemattomaksi olioksi kauimmaiseen nurkkaan, josta vaivihkaa alkaa nuoleskella vauvoja. Tämä on aina yhtä viihdyttävää ! Pentueen ainoa jäsen Lonely Rider, ”Zorro” kasvoi ja kehittyi reippaaksi miehenaluksi, joka muutti Rovaniemelle Outin harrastuskaveriksi.

Syyskuussa sitten poikkeuksellisesti päätin astuttaa Darjan uudelleen. Taas ultrassa näkyi vain 2 vatsansisäistä asukasta, joiden olemassaolon myös röntgen vahvisti viikkoa ennen synnytystä. Nyt onneksi molemmat vauvat olivat täynnä elämää aivan ensimmäisestä minuutista alkaen. Moneypenny ja Mercedes vain söivät, nukkuivat ja visusti varastoivat jokaisen maidosta saadun kalorin kasvamiseen. Kuten Zorronkin kohdalla painot normalisoituivat heti kun niitä kaloreita alkoi kulua kuntourheiluun. Vuodenvaihteen tietämillä tytöt muuttivat omiin rakastaviin koteihinsa, Riihimäelle ja Lapualle.

Vaikka en ulospäin vuodatakaan eron kyyneleitä sydän itkee omassa rinnassani kun ojennan vauvan lähtötilanteessa uudelle emännälle/isännälle. Hiljaa mielessäni rukoilen, että olen tehnyt perhettä valitessani oikean ratkaisun.

Veljeni perheessä on Juulin pentu Minni sijoituksessa. Perheen ihmisjäsenet Ari ja Päivi totesivat elämäntilanteensa olevan optimaalinen Minnin pentueen hoitamiseen sen omassa kotona. Pentuja syntyi kaksi, jotka oli selvästi ultrassakin näkyvissä. Minni on ollut aivan esimerkillinen äiti, joka on alusta asti luottanut siihen, että omat ihmiset eivät anna vauvoille tapahtua mitään pahaa. Missään ikinä en ole nähnyt kenenkään vihkiytyvän pentujen hoitoon niin kokonaisvaltaisesti kuin Ari ja Päivi ovat tehneet. Joulukin lähes peruttiin VIP- tason palvelua tarvitsevien eläimenalkujen vuoksi: joulukuusesta olisi voinut irrota neulasia, joihin pennut voisivat tukehtua tai kissa voisi kaataa joulukuusen, jolloin pennut voisivat jäädä alle. Juuri näin ! Napoleon ja Nefertiti ovat aina viimeisen päälle hoidettuja, alustat siistejä, painonseurantataulukko pedantisti kellonlyömälleen oikeana aikana täytetty. Sanomattakin on selvää, että molempien valkoisten vauvojen ensimmäiset askeleet ja ensimmäiset sanat ( murina) on kirjattu ylös. Ari konttaa pitkin lattiaa ja seuraa kuinka monta askelta Napoleon ottaa eteen ja kuinka monta taakse. Pikkujätkä löysi ensin pakin ja henkeä pidätellen odotettiin löytyykö muut vaihteet -löytyiväthän ne. Vauvoilla on ollut omat ihmiset odottamassa jo kesästä lähtien. Kiitos Arille ja Päiville hyvästä yhteistyöstä !

Näyttelyt

Ympyrä näyttää sulkeutuvan. Aluperin en ole mikään näyttelyfriikki vaan palveluskoiraihminen koko sielultani ja sydämeltäni. Kehän kiertäminen hintaan 35 e/ 2 min ei oikein nappaa kun ihan yhtä asiantuntevan arvostelun saisi ukko-mustalaiselta rautatieasemalla. Tuiskun kanssa haettiin pakolliset 2 serttiä ( samaan rahaan tuli myös ROP:it) ja nyt yritän jossain vaiheessa saada muotovalionarvoon oikeuttavan kolmannen sertin. Tai ei senkään nyt ole niin väliä. Erikoisnäyttely oli eräs kesän kohokohta ja sainhan taas otettua osan Borikselle ( Zornoi Graf Boris) tulleesta kunniasta. Boris vain menestyy- ei voi mitään. Ei voi mitään kun asuu Tuusalantiellä Talasman perheessä. Erikoisnäyttelyn paras, niin tänä kuin viime vuonna -saavutus, joka osuu vain harvojen ja valittujen kohdalle. Olisikohan ollut niin, että kaikki tuplapotin saavuttaneet koirat ovat olleet joko minun kasvatteja, minun tuonteja tai minun omistamia ? Boris keräili titteleitä entiseen tahtiin: Ruotsin, ja Tanskan ja Pohjoismaiden valionarvot napsahtivat plakkariin. Juri ( Zornoi Gagarin ) ja Merlin ( Zornoi Iceman) saivat myös Fin M VA-arvoon vaadittavat sertit.

Onni (Zornoi Kermit) sai vuoden aikana 2 serttiä ja nyt odotellaan kolmatta kunhan maaginen 2 vuotta tulee täyteen.

Koulutus ja kokeet

Olen saanut kaivettua Sarin avustuksella itsessäni asuvan palveluskoiraharrastajan täysin hereille. Tällä hetkellä oma työni on niin hektistä ja vaatimukset jatkuvasta oman itseni kehittämisestä sekä ammatillisesti kuin ihmisenäkin vaatii vastapainoksi jotain ihan erilaista itsensä likoon laittamista. Oman ja treeniporukan koirien tavoitteiden suunnitteleminen, harjoitusten toteuttaminen ja suoritusten arvioiminen auttaa puhdistamaan aivot hetkeksi työasioista ja antaa voimia tehdä sitä työtä mitä rakastan sekä tasapainottaa työn ja vapaa-ajan suhdetta toisiinsa.

Tuiskun kanssa suoritimme Bh-kokeen heinäkuun alussa. Boris kisasi Pk-kisoissa vain 2 kertaa tuloksilla HK1 ja JK1. Oli elämys sivusta seurata kuinka Sarin oli ihan pakko jäljellä ”vain” noudattaa ohjettani ” luota koiraan” . Ohje kantoikin onnistuneen kisajäljen, vaikka Boriksella ei ollut kuin korkeintaan 15 harjoitusjälkeä ajettu. Ei Sarillakaan yhtään enempää. Sarista olen tosi ylpeä ! Boris on ainoa mustaterrieri, jolla on vuoden 2012 aikana hyväksytty tulos Pk-kokeesta. Turha varmaan edes mainita, että Boriksen luonnetesti oli kuin suoraan oppikirjasta. Varma ja ystävällinen, sopivasti ohjaajan toiveita kyselevä harrastuskaveri ja ideaali perhekoira.

Darjan kanssa epäonnistuin sekä vireen nostamisessa sekä käskyjen antamisessa alkuvuoden tokokisoissa ja ykkönen jäi muutaman pisteen päähän. Toisissa kokeissamme kesällä keskityin suoritukseeni paremmin ja sain Darjan oman mieleni ja kehoni jatkeeksi. Tuloksena 197 p. On uskomaton kokemus uskaltaa antautua suorituksen vietäväksi ja noudattaa omaa sisäistä ääntä: keskity suoritukseen ja luota koiraan.

Tuisku antaa odottaa hyvää kisakautta. Tottelevaisuusiikkeet ovat nopeita, täsmällisiä ja Tuisku pursuaa halua tehdä. Hän on aina valmiina, helposti aktivoitavissa ja yrittää olla askeleen edellä. Henkilöhaussa Sari sai Tuiskusta irti vähän äkäisen, haastavan haukun; ruoka tänne ja heti ! Minusta paras mahdollinen. Maalimiehistä on ilmaistavan muuttamisella tullut tärkeämpiä. Tämä oli itselleni suuri yllätys, sillä olin alusta pitäen ihan varma, että rullailmaisu sopii paremmin. Olin väärässä. Jälkeä Tuisku ajaa motivoituneesti, keppejä jää joskus joku, mutta siihen paneudumme myöhemmin. Esineruudusta tulee esine ensimmäisellä pistolla, siihen olen suorituksen lopettanut ja päästänyt Tuiskun tien toisella puolella olevalle palkkio-kupille.

Työ

Työ mielenterveyskuntoutujien asumispalveluyksikön esimiehenä on antanut minulle haasteita, joita miettiessäni olen joutunut puntaroimaan omaa suhdettani työhön, oman ammattiminän suhdetta omaan persoonaminään. Sisäistä ristiriitaa luo ajatukset: Miten olla ihminen ja samaan aikaan esimies ? Miten olla osa työryhmää samalla kun olen työnantajan edustaja työpaikalla ? Mikä on oikea etäisyys työryhmään ? Miten pystyn vastaanottamaan asiattoman palautteen nöyrästi ja asiallisesti ja onko palaute koskaan asiatonta ? Miten ammatillisuus voittaa tässä tilanteessa henkilökohtaiset tunteet ? Tätä kaikkea ja paljon muuta itsestäni, työyhteisön prosesseja ja yhteisökuntoutuksen perusteita käyn läpi 2- vuotisessa esimiesten yhteisöhoidon koulutuksessa Jyväskylässä. Koulutus pitää sisällään paljon luettavaa, sisäistettävää, henkilökohtaisia välitehtäviä, tehtäviä työyhteisön kanssa sekä tiiviit koulutusjaksot monta kertaa vuodessa.

Seka työn sisällöllisen muutoksen että suuren yrityksen uudenlaisen toimintajärjestelmän ja työkulttuurin omaksuminen ja jalkauttaminen työyhteisöön on vaatinut myös osan ns. vapaa-ajastani. Tämä on kuitenkin minun oma valintani. Yhteiskunnan asettamat paineet sekä humanistisen ihmiskäsityksen mukainen pitkään sairastaneiden kuntouttaminen itsenäisempään elämään ja mahdollisuus siirtyä vähemmän tuetun asumisen piiriin on rajusti puhututtanut työyhteisöä. Olin naivisti kuvitellut työyhteisön innostuvan vastuun siirtämisestä henkilökunnalta kuntoutujille itselleen, tasa-arvon ja keskinäisen kunnioituksen ajatuksesta. Näin ei tietenkään käynyt ja prosessin hitauden käsittäminen on aiheuttanut itsessäni riittämättömyyden ja osaamattomuuden tunteita. Yhteisökuntoutus ohjaa nyt virallisesti kaikkea toimintaamme  eikä minun enää tarvitse hakea sille oikeutusta. Suuria perustavaa laatua olevia toiminnallis-rakenteeellisia muutoksia on kehitteillä eivätkä ne toteudu ilman kasvukipuja. Olen tuskallisen tietoinen miten paljon kärsivällisyyttä ja epämukavuuden sekä keskeneräisyyden sietämistä alkanut vuosi minulta tulee vaatimaan. Toisaalta kauhistuttaa enkä voi olla varma olenko henkisesti riittävän vahva aloittamaan ja toteuttamaan kaikkia suunniteltuja muutosprosesseja. On vain yksi tapa selvittää se ! Tämä kaikki on suuren henkisen kasvun paikka. Olen omassa työssäni itseni pahin haastaja.

Kiitoksen aika !

Suuri kiitos kaikille ihanille ihmisille, joiden kanssa minulla on ollut mahdollisuus vaihtaa mielipiteitä ja tehdä yhteistyötä. Kiitos teille, jotka olette tukeneet minua ja olleet hädän hetkellä  auttamassa. Kiitos myös teille, jotka kasvattajan ominaisuudessa olette antaneet tukea ja osaamistanne minua askarruttaviin asioihin. Erikoisen kiitollinen olen  myös kaikille  esimieheilleni, asiantuntijoille ja työtovereilleni, jotka olette auttaneet minut läpi tämän elämäni  henkisesti kuormittavimman vuoden. Ilman vammoja en siitä selvinnyt, mutta uskon olevani entistä ehjempi ja vahvempi. Olen kiitollinen myös minua vähemmän mairittelevista mielipiteistä ja suoranaisesta negatiivisesta palautteesta. Oppimista tapahtuu vain kehitystä vaativien toimintatapojen esilletuomisen seurauksena. Opiskelen palautteen vastaanottamista, nöyryyttä korjata omia ajatusmallejani ja toimintatapojani. Erilaisten mielipiteiden huomioiminen ja asioiden lähestyminen minulle vieraasta suunnasta ovat kehitystä vaativia seikkoja.
Kiitos teille  kasvattieni omistajat, ystävät, tuttavat ja treenikavererit. Erityiskiitos kuuluu tietenkin  lähipiiriin kuuluville omille ihmisille.

Tehdään yhdessä alkaneesta vuodesta 2013 hyvä vuosi. Vietetään aikaa yhdessä , vaihdetaan kuulumisia ja mielipiteitä, opitaan toisiltamme ja arvostetaan toisiamme ja toistemme koiria.