Vauvalan tiedote 24.1.2013

Tuiskun ja Einsteinen vauvat syntyivät 23.1.2013. Etukäteen oli tiedossa, että vauvoja olisi PALJON; röntgenkuvista laskettiin ainakin 9, ehkä 10 tai jopa 11 kallo-rankomuodostelmaa- hui !

Nyt pentulaatikossa tyytyväisenä tuhisee 6 poikaa ja 4 tyttöä. Yksi ei ollut päässyt eturivin paikoille vaan oli näivettynyt johonkin takarivin seisomapaikalle eikä näin edes päässyt osallistumaan juhlien alkamiseen.

Syntymä ja kuolema ei noudattele ihmisen toiveita, suunnitelmia tai aikataulutusta. Aina surullista, mutta yritän siirtää ajatukset jatkoon päässeiden auttamiseen.

Tuiskun synnyttäminen eteni ihan oppikirjamaiseen tahtiin, lämmöt laskivat, ruoka ei maisunut, hän hävi oksentamassa olohuoneen matolle, kulki rauhattomana ymäriinsä ja läähätti. Keskiviikkopäivä meni ihan Tuiskun edesottamuksia seuratessa, hoidin kotoa käsin työpaikan sairaslomien sijaistuksia, hätäisesti kävin kaupassa ja sitten Doriksen ja Darjan kanssa potkukelkkailemassa jäällä. Sitten menin iltapäivällä tietokeelle tekemään  töitä yläkertaan. Vaikka televisio oli auki yhtäkkiä aivot reagoivat pienenpieneen ääneen, joka ei kuulunut meidän huusholliin ja jonka korvat olivat jo vastaanottaneet minuutin tai pari. Auts !!!  -ja äkkiä alakertaan. Makuuhuoneen lattialla ryömi vikisevä pentu. Tuisku istua törötti keittiössä yhtenä kysymysmerkkinä ja kuikuili oviaukosta:  mikä tuo on, kenen se on ja miten se on siihen joutunut. Makuuhuoneen sägyllä loikoilevat Doris ja Darja eivät  tienneet asiasta mitään. Kuka oli pennun siivonnut, sitä ei tarina kerro. No, siirsin vauvan pentulaatikkoon, jonne äiti-Tuisku seurasi helpottuneena kun joku kertoi miten kuuluu toimia.
Rauhallisesti ja varmasti Tuisku jatkoi synnytystä ja saatteli maailmaan kaikki  parijonossa olevat pennut. Sari tuli seuraaamaan tapahtumaa. Yllätyksekseni Tuisku hyvin ystävällisesti salli Sarin käsitellä juuri maailmaan putkahtaneita pentujaan ja paijjata itseään. 2 sekundapaikoilla samassa nurkassa sen epäonnekkaan kanssa ollutta tyttöä jouduin elvyttämään, mutta kun henki lähti kulkemaan suuntasivat tomerasti koti maitobaaria. Pienin poika, joka panoi 390 g hädin tuskin oli päässyt pussistaan ulos kun kärppänä lähti hipsimään matobaarin suuntaan. Kaikkien muiden painot sijoittuvat 400-520 g:n väliin.
Muutama ensimmäinen päivä on kriittistä aikaa: jotkut on tarkoitettu selviämään, jotkut nyykähtävät lähtöviivalle vaikka mitä tekisi. Minä kyllä aina avitan pikkuisia jos tarvetta on. Isot istuvat jäähyaitiossa kun arvonnassa huonommat kortit saaneet imeä tissejä tyhjiksi. Sitten nämä "onnekkaat" pääsevät tsekkaamaan jämät. Tarvittaessa myös pulloruokin, varsinkin kun on näinkin suuresta katraasta kyse. Nyt kaikki näyttää hyvältä.
Tuisku ulkoilee pihalla ja onnessaan tänäään yritti leikkiä Darja-äidin kanssa halolla. Mistään ei voisi päätellä hänen pykänneen 11 mukulaa pihalle edellisenä päivänä. Ruoka maistuu, siis kädestä syötettynä. Mutta nyt on VIP-kohtelun aika; arki kyllä koittaa ja sitten syödään kupista keittiössä tai ei syödä ollenkaan.