Darja TK1 11.6.2013

Darjan ja Boriksen ja Sarin kanssa  osallistuttiin porukalla Hämeenlinnassa toko-kisoihin 11.6. Pitkän hellekauden päätteeksi mittari näytti vielä myöhään iltapäivällä lukemaa +14, tuulta ja pilvistä. Toisaalta taas kun koiran vire on kohdillaan on ihan sama onko kuuma, kylmä, tuiskua vai hurrikaani, mutta ainakaan ilmoja ei voisi syyttää jos tulosta ei tule.

Darjan kanssa olin hakemassa kolmatta ykköstä ja koulutustunnusta alo-luokasta. En hetkeäkään epäillyt ettei ykköstä tulisi vaan tavoitteena oli paras mahdollinen tulos. Liikkeet suoritettiin ennalta ilmoitetussa järjestysessä, jossa ensimmäisenä oli luoksepäästävyyden  jälkeen kytkettynä seuraaminen, sitten jäävät liikkeet, luoksetulo, hyppy, vapaana seuraaminen ja lopuksi ryhmässä paikallamakaaminen. Olimme kunnolla etuajassa, Darjan vuoro olisi ollut toisena, mutta kun edellä ollut koirakko lähti vielä pissareissulle lupauduimme yksittäisliikkeisiin ensimmäisinä enkä ehtinyt nostaa koiran virettä optimaalitasolle. Se taisi olla ajattelematonta, sillä en saanut Darjansta 100 %:sta yrittämistä irti. Vähän vähempikin tuotti tulosta, mutta en ole ihan itseeni tyytyväinen.
Seuraamisissa oli pientä epätarkkuutta, josta menetimme 5 pistettä, hihnaseuraaminen 9,5 ja vapaaseuraaminen vain 9. Muut liikkeet komeasti (?) 10. Itsehän en näe miltä suorituksemme näyttää, tiedän vain miltä se tuntuu ja tänään se tuntui ok, ei enempää.
Itse en koskaan tiedä mitä tuomari mistäkin liikkeestä meille antaa  -keskityn vain omaan koiraani ja omaan suoritukseeni. Kehästä poistuessani tiesin, että komea ykköstulos on plakkarissa. Riittäisivätkö pisteet - joita en tiennyt- luokkavoittoon oli vielä epäselvää ? Kyllä 195 pistettä siihen riitti, sillä luokan kakkosen pisteet olivat 180 ja rapiat.

Boris ja Sari kisasivat avoimessa luokassa. Boriksella oli rasitteena toissapäiväisen hakukokeen tottelevaisuus ja paras särmä oli poissa suorituksista. Yhtään nollaa ei tullut, mutta jäävät liikkeet tuottivat vaikeuksia. Kauko-ohjauksessa maahanmenot olivat varsin näyttäviä sillä Boris maastoutui litteäksi matoksi ruohokentälle, josta sitten singahti ylös istu-komennolla. Nouto ei ollut miltään osin tiptop vaikka 10 p siitä saikin. Boris kuumeni siinä selkeästi ja nosti kierroksia: aavistuksen varasti, ei ottanut kapulaa niin nopeasti kuin mahdollista, vähän (?) järsi kapulaa  jne. Onneksi liikkeet olivat lähes lopussa. Pisteillä 166 heltisi luokan kakkostila.

Kyllä vähän ylpeiltiin ! Me tehtiin se !

Tämä on parasta mainosta rodulle, jota koskevat uutiset ovat lähes poikkeuksetta näyttelymaailmasta. Tulokset eivät synny sattumalta eikä onnellakaan ole minun käsitykseni mukaan mitään tekemistä pärjäämisen kanssa tällä tasolla. Kaikkea voi sattua, pitää olla itse hereillä ja pystyä olemaan joka hetki koiralleen hyvä ohjaaja.

Onnea Sari ja Boris ! Kiitos kannustuksesta, myötäelämisestä ja treeniseurasta !