Olenko itse oikeassa vireessä, onko koira oikeassa vireessä, olenko hereillä, olenko osannut harjoitella oikein ja kyennyt ajoittamaan huippusuorituksen kisoihin ja osaanko ohjata koiraa parhaalla mahdollisella tavalla ? Pystynkö edelleen keskittymään kahteen koiraan samoissa kisoissa ? Kaikkiin näihin kysymyksiin toko-koe 3.7. antoi vastaukseksi "KYLLÄ" .
Onnistuneen kisasuorituksen edellytyksenä on se, että minä itse olen äärimmilleni virittäytynyt ja kaikki aistit käytössä. Kanavoin adrenaliinipurkauksen nostattaman energian paniikin kautta kesittymiseen ja avaan kaikki aistit. Kun otan koiran autosta paniikki vaihtuu rauhaan ja täydelliseen luottamukseen koiran osaamiseen ja itseeni ohjaajana. Tehtävänäni on siirtää rauha, luottamus ja energia koiraan.
Sillä hetkellä kun valmistaudun astumaan kehään yksittäissuorituksia varten suljen ulkomaailman pois tietoisuudesta, sen jälkeen olemassa on vain koira ja minä, sitten kun arvioin olevamme valmiita ja nyökkään astuu maailmaani myös liikkeenohjaaja. Oma vahvuuteeni on keskittyminen hetkeen ja koiraani luottaminen.Totuuden nimessä on sanottava, että taisin Darjan kanssa jossain vaiheessa unohtaa liikkeenohjaajan, mutta parempi niin kuin että keskittymiseni koiraan herpaantuisi.
Darja oli 2 ½ viikkoa aikaisemmin saanut 3. alo ykkösen ja silloin päätin, että se osaa avoimen luokan liikkeet. Niinhän se teoriassa osasikin. Karu todellisuus paljastui heti kisoja seuraavana päivänä kun noudossa, hypyssä, kauko-ohjauksessa ja luoksetulon pysäytyksessä ilmeni katastrofaalisia virheitä. Olin innoissani uonhtanut Darjan historian. Ensimmäisen vuoden Darja makasi muumioituneena pihalla, oli huono syömään vailla vähäisintäkään yhteistyöhalukkuutta. Olin lähes jo luopunut toivosta kun yhtäkkiä totesin, että on se nyt perkele jos en osaa yhtä eläintä tottikseen kouluttaa ! Siinä vaiheeessa Darja jo jäljesti voimakkaasti ja halukkaasti ja koulari jäljeltä siinteli mielessäni. Ateriat siirtyivät tottiskentälle ja ainoastaan sinne ja muutaman kuukauden kuluttua Darja jo kulki perässäni anellen työtä, ja oli revetä liitoksistaan kun pakkasin ruokakuppia autoon. Tavoite oli kuitenkin vain 1 Pk-koe ja Jk1-koulari. Lähes 90 pisteen tottiksellahan me siitä suoriuduttiin. PK-tottis on kuitenkin vähän eri kuin TOKO:n tottis, jossa tuomari keskittyy vain arvostelemiseen, liikkenohjaaja antaa luvan kaikkiin suorituksiin, jossa varastaminen on nollaava virhe ja jossa kilpaillaan juuri siitä kuka istuu suorimpaan, pysähtyy nopeimmin, pitää kapulaa korrektimmin ja jo toisesta ylimääräisistä käskystä liike nollautuu. Koko hienosäätö on tekemättä ! Auts !!!
Jouduin nyt pilkkomaan jokaisen uuden liikkeen niin pieniin palasiin kuin vain mahdollista ja harjoitelin niitä erikseen. Aikaa oli liian vähän eikä Darja syönyt kertaakaan kultivoituneesti keittiössä kupista. Jos en ehtinyt lähteä kentälle niin pihalla treenattiin noudon, kauko-ohjauksen ja noudon paloteltuja osia sekä luoksetulon pysäytyksiä ilman luoksetuloa ja suoraa luoksetuloa. Toivoin, että ajoitukseni olisi oikea ja saattaisin kasata eri liikkeiden osista korrektin kisaliikkeen, joista muodotuisi ehjä kokonaissuoritus. Kerran kävin Sarin kanssa kentällä harjoittelemassa paikallamakuuta, jossa itse olin piilossa.
Tuisku on ollut kisavalmis jo jonkin aikaa, mutta olen halunnut lisää suoritusvarmuutta ja häiriökestävyyttä.
Tuomari Riikka Pulliainen oli minulle täysin vieras nimi. Kisoja edeltävän iltana kävimme kenraaliharjoitukisissa koekentällä Suvipielisissä ja treenikaverit kertoivat tuomarin olevat tiukka, mutta reilu eikä anna mitään armopisteitä.
Paikallamakuu ryhmässä ei ollut mikään juttu, en sitä hetkeäkään epäillyt. Kahden koiran yksittäissuoritusten aikana viritin itseäni oikeaan tunnetilaan. Darja haukkui autossa kuten myös Tuisku. Tytöt olivat epätietoisia kumpi olisi se onnekas, jonka ottaisin mukaan. Annoin Darjalle luvan tulla, mukaan lähti myös oikeassa kainalossa jauhelihaa pullollaan oleva kuppi, joka jäi avustajalle vaivihkaa juuri ennen kuin astuin kehään. Darja oli täysillä mukana. Osasin ohjata Darjaa täydellisen oikein ja saimme aikaan ehjän ja voimakkaan suorituksen.Yhden perusasennon ryssin itse, jonka olen jo antanut itselleni anteeksi. Pienet epätarkkudet pudottivat pisteitä, yhtään nollasuoritusta ei tullut ja kokonaisvaikutus täydet 10. Erityisen ylpeä olen seisomisesta luoksetulon yhteydessä, josta arvosana 9. Harjoitusten perusteella en olisi odottanut moista ja vähän uumoilin, että menee läpijuoksuksi. Nouto oli varsin siisti, kauko-ohjauksessa Darja tarvitsi yhden ylimääräisen käskyn. Suorituksen aikana en mieti tuleeko ykkönen vai ei, keskityn pelkästään koiraan ja käsillä olevaan hetkeen. Onnistuneen hypyn jälkeen saatoin vain todeta, että komea ykkönen on plakkarissa. Darjan kanssa työskentely on läkähdyttäävää, vaatii herpaantumatonta keskittymistä ja on ohjaajan voimia kuluttavaa. Olin hetken uupunut, mutta onnellinen. Huolsin koiran ja Sari tulikin kertomaan tuloksen: 186 p. Yes !!!
Tunne oli ihan sanoinkuvaamaton: Darja the tokokoira.
Tuisku, 1. alokasluokan kisa:
Onnistuminen Darjan kanssa oli hyvin voimaannuttava kokemus ja uskoni Tuiskun mahdollisuuksiin tuplaantui hetkessä. Tuiskun kanssa olen harjoitellut nopeuden lisäksi tekniikaltaan täydellisiä suorituksia: suoria perusasentoja, oikea-asentoista seuraamista, nopeita pysähdyksiä. Paikallamakuu sujui koko ryhmältä rauhallisesti.Yksittäisliikkeisiiin lähti hänenkin motivaattorinaan jauheliha-astia. Elämisen sietämätön keveys kuvaa Tuiskun yksittäissuoritusta ja omaa tunnetilaani hänen parinaan. Hän oli täydellinen kehoni jatke seuraamisissa ja käännökset olivat salamannopeita samoin pysähdykset. Voimakas kontakti säilyi katkeamattomana läpi molempien seuraamisten ja itse asiassa läpi koko kisasuorituksen. Jäävät liikkeet olivat nopeita ja täsmällisiä. Luoksetulossa sattui sitten ainoa "moka". Tuisku suorastaan lensi luokseni ja pysähtyi korrektisti aivan eteeni ja tuijotti kasvoihin odottaen makupalaa, jonka treeneissä syljen suustani. Sivulletulo oli nopea, mutta hän ehti antaa pusun mun poskelle. Se pusu maksoi 0,5 p eli kolmella kerrottua siis 1,5 p. Lopputulos 198,5. Samanlaisesta virheestä ei sakotettu kilpakumppaniamme eli vähän jäi harmittamaan... Tuisku tuntui hyvältä ja nautti yhteistyöstä täysin rinnoin.
Boris:
Boris ja Sari tekivät hyvän koesuorituksen, jossa kuitenkin näkyi parille tyypillinen huolimattomuus. Olin varma, että pari saa ykköstuloksen kun yhtään 0-liikettä ei ollut. Kokonaisvaikutus heilläkin täysi 10 ! Lopputulos 158 p oli melkoinen pettymys, vaikka avoimen luokan kakkostila sillä heltisikin.
Koeilta oli täydellisen onnistunut. Ilma ei sittenkään kääntynyt helteiseksi ja puitten varjot siirtyivät armollisesti kehää peittämään. Tuomarityöskentely oli avointa, positiivistä ja kannustavaa: ei armopisteitä, mutta ei nipotustakaan. Tytöt voittivat luokkansa suvereenisti. Kyllä me vaan olimme hyviä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti