10 / 10 - siinä se nyt on !

Siinä se nyt sitten on: 10 kisaa ja 10 ykköstulosta.
Tänä vuonna minun kisaajaminäni heräsi koomasta ja palasin alkujuurilleni - siis sen pariin mikä ihan oikeasti on tärkeätä.Koiran kanssa yhdeksi sulautuminen ; yhdeksi pariksi, jossa kahdella eri keholla ja mielellä on yhteinen tavoite. Minulle prioriteeksi on aina muodostunut oman itseni kehittäminen kouluttajana ja kilpaileminen on aina ollut vain oman oppimisprosessin testaamista. Siis missä mennään, mitä olen oppinut ja mitä minun pitää vielä tehdä.

Erityisen haastavaksi tämä vuosi on ollut myös muussa elämässäni. Olen päättämässä toukokuussa 2014 2½-vuotista yhteisöhoidon esimieskoulutusta, kesän lopulla aloitin 1½-vuotisen johtamisen erikoisammattitutkinnon suorittamisen ja molemmat sisältävät vuosittain 4-5  kahden päivän koulutusjaksoa eri puolella Suomea, lukuisia välitehtäviä, työpäiväkirjojen täyttämistä ja monta hyllymetriä opiskeltavaa materiaalia. Siinä sivussa käyn kronoterapiakoulutusta. Täydet työpäivät, opiskelut ja parin koiran koulutus täyttää melkoisen tehokkaasti  päivät, viikot, viikonloput ja kuukaudet. Jokaisella on 24 t vuorokaudessa. Ihminen oppii kaiken sen mitä haluaa ja siihen on aikaa minkä kokee riittävän tärkeäksi. Ajankäytön suunnittelu nousee arvoon arvaamattomaan. Kipuilua on  tuottanut omien tunteiden tunnistaminen, oman ajatusmaailman kääntäminen uudelle kanavalle, omien vakiintuneiden toimintatapojen muuttaminen sekä omista toimintatavoista johtuvien prosessien havaitseminen toimintaympäristössä ja kanssaihmisissä.

Buddha on sanonut: Elä kuin eläisit viimeistä päivää, opiskele kuin eläisit ikuisesti.

Tuiskun seuraaminen

Ihan huikea matka tämä loppuvuosi onkin ollut. Matkaseuralaiseni Darja ja Tuisku ovat "vain" tervepäisiä eläimiä, jotka olen onnistunut motivoimaan oikein. Minä olen itseäni kohtaan hyvin armoton ja tuo ominaisuus on vanhemmiten vain voimistunut. Minulla on mielikuva täydellisestä liikkeestä - ei riittävästä eikä ok-liikkeestä - vaan nopeasta, teknisesti virheettömästä ja koiran halua ilmentävästä suorituksesta. Minä olen hyvin vähän kilpaillut viime vuosina tokossa ja haasteeksi muodostuukin minulle uusien sääntöjen ja koeohjeiden tuntemus niin hyvin, että ne ovat  tatuoituina selkäytimessä. Vain silloin kykenen kisatilantessa toimimaan tehokkaimmalla tavalla jonkun muuttujan sotkiessa valmiin aivoihin syötetyn vision täydellisestä kisasuorituksta. Olenhan toki kouluttanut 80-luvulla kääpiösnautserin ja mustaterrierin tottelevaisuusvalioiksi ja voittanut SM-kultaa em kääpiösnautserilla. Parillakymmenella mustaterrierillä ja mustalla snautserilla olen saavuttanut ykköstuloksia ja koulutustunnuksia, mutta tokoilu on aina ollut kevyt ja rentouttava sivulaji PK-lajien ohessa.

Darja toko-esteellä

Darjalla olin kisannut hyvin harvakseltaan vain pitääkseni lajia vähän hyppysissäni. Darjan motivoiminen on juttu sinänsä enkä voi olla tuntematta suurta mielihyvää saadessani sen voimakkaan dieselin hörähtämään käyntiin. Voimaa ja tarmoa on kuin pienessä kylässä. Darja on tosi tyhmä ja tosi ahne, joka voi kuulostaa ikävältä. Tosiasiassa varsin toimiva kombinaatio, jossa haasteeksi muodostuu ohjaajan täydellinen sitoutuminen ja hereillä olo koko ajan ja joka hetki, myös kisojen ja treenejen välillä.

Darja lähti avoimeen luokkaan 195 p alokasluokan suoriuksella. Kahden viikon päästä korkkasin ekan avoimen ykkösen ja sitten toisen ja kolmannen. Yhteenkään suoritukseen ei sisältynyt  0-liikettä ja onnistuin ajoittamaan harjoitteluni niin, että kisoissa teimme nappisuoritukset.Olen niin ylpeä Darja-mammasta ! Hän on niin tosissaan, että se on välillä ihan koomista. En ikinä olisi uskonut, että hänen kanssaan pystyn niin upeisiin suorituksiin.

Tuiskun tiivis luovutus

Tuisku on nimensä veroinen. Ei välttämättä pelkästään siksi, että vaan on sellainen. Olen alusta asti panostanut nopeuteen ja halukkuuteen, mutta erityisen tarkkana olen  teknisesti täydellisen suorituksen rakentamisessa. Palkkion suuruus, merkitys ja oikea-aikaisuus on ollut avainsanoja Tuiskun koulutuksessa. Paljon töitä olen tapani mukaan tehnyt ja uuden liikkeen opettelu tapahtuu aina tiheään tahtiin jaksotetuilla sessioilla (= monta kertaa päivässä).

Tuisku olisi ollut kisavalmis jo aikaisemminkin, mutta halusin vielä rakentaa varmuutta ja häiriökestävyyttä. Starttasimme kesäkuussa vaatimattomasti niin täydellisellä suortiuksella kuin mihin minä olen koskaan ollut osallisena. Menetimme 0,5 p, joka kertoimen kanssa muuntui 1,5 p:ksi. Meille olisi kuulunut ihan vilpittömästi sanottuna 200 p.

Jossain vaiheessa kesän lopulla tajusin, että meillä on tyttöjen kanssa 7 kisaa ja 7 ykköstä. Mitä jos ??? Ihanhan se kuulosti hullulta ja sitten sanoin se ääneen itselleni ja muille. Kahteen kisaan osallistuin kahdella koiralla huipputuloksilla, josta olen erityisen tyytyväinen. Yhdessä alokasluokan ja yhdessä avoimenluokan kisassa epäonnistuimme Tuiskun kanssa totaalisesti yhden liikkeen osalta (=0), mutta silti suorituksemme ylti ykköstulokseen. Huikeeta !

Erityistä jännitystä tavoitten asettelu tuottikin. Tuisku napsi ykköset tasaiseen tahtiin ja sillä on nyt TK1 ja TK2 minimäärällä kisoja eli 6 .

Doris seuraa

Lauman tytöillä on siis kaikilla TK1 ja TK2 ( myös Doriksella). Olen nälkäinen; haluan oppia lisää, haluan kehittää omia taitojani ja löytää uusia koulutus- ja palkitsemistapoja. Tuiskun kanssa olemme jo hahmottaneet tunnistusnoudon perusajatuksen, ruutua olemme kerran treenanneet, ruutunauhan tilasin ja tänään olen jo pari kertaa treenannut kaukokäskyjen seisoma-osuutta ohjaamalla takapäätä käsilläni. Darja toimi harjoituskappaleena pari viikkoa ja sen kanssa opettelin erilaisia tapoja miten toimia Tuiskun kanssa. Tuisku vastasi ohjaukseeni oikealla toiminnolla ja piti treenejä varsin hauskoina lenkkimakkaran ansaitsemishetkinä.

Vaikka koirankoulutus on minulle oman itseni toteuttamista  ja omien taitojeni kehittämistä opettelen myös aktiivisesti toimimaan niin hyväna koiranohjaajana kuin mahdollista. Haluan olla oikeudenmukainen ja reilu ohjaaja. Niin hyvä kuin koirani ansaitsevat ja siinäkään mikään muu kuin täydellinen ei ole riittävä.

Eve, Boris ja Tusku

Onnea myös Borikselle ja Evelle, jotka pokkasivat TK2-koularin ! Nyt alkaa ohjaajan motivoiminen, liikkeiden pilkkominen niin pieniin osiin kuin mahdollista, palkkion ajoituksen parantaminen ja muutaman liikkeen uudelleenopettelu. Nälkä pitää saada kasvamaan ohjaajan sisällä  eli helpolla en tule Saria ja Eveä päästämään. Kiitos  teille molemmille treeniseurasta, tuesta ja myötäelämisestä !