Luvattoman paljon aikaa on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Oma aikani on kulunut yhteisöhoidon esimieskoulutuksen ja johtamisen erikoisammattitutkinnon koti- ja välitehtävien sekä luettavien kirjojen parissa. Yksikön toimintasuunnitelman tekeminen, toimintaa valvovan kunnan vaatimien tietojen jokavuotinen raportointi, johdon katselmuksen laatiminen ja parhaillaan käynnistyvät henkilökunnan tulos- ja tavoitekeskustelujen pohdinta yksityisesti ja työryhmän kanssa yhdessä... tätähän voisi jatkaa ihan loputtomiin.
Omien toiminatapojen tunnistaminen, tutkiskelu ja niiden muttaminen ovat työläitä ja ahdistavia prosesseja, jotka eivät ainakaan ole vähenemään päin. Oman pään sisälle kurkistaminen ei tiedä mitää pikakivaa, hyvä tulee sitten aikanaan aikaavievien ajatusprosessien kautta.
Viime vuoden kohokohta oli Tuiskun pentueen hoitaminen maailmalle. Olen kuullut sanottavan, että parasta kasvatustyössä ovat ihmiset ja pahinta kasvatustyössä ovat ihmiset. Olen todella onnellinen kun voin jälleen kerran todeta saaneeni kohdata sitä parasta osaa. Näyttelyrintamalla mieleenpainuvia tapahtumia oli Tuiskun ja Jäbän valioituminen ja pikku-Okun juniorivoittaja-arvo Messarissa. Tuiskun O-pennut osallistuivat Tuulosen 2-päiväiseen pentunäyttelyyn, jossa Ozzy sijoittui ryhmässä molempina päivinä ja kennel Zornoin kasvattajaryhmä oli lauantain BIS4. Kiitos kaikille ! Näyttelykehän kiertäminen ei enää sävähdytä enkä sieltä saa kotiinviemisiksi muuta syvällisempää kuin ruusukkeen ja/tai erilaisia osuvia tai vähemmän osuvia laatusanoja täynnä olevan vaaleansinisen lapun. Osumatarkkuus nykäsmatin mukaisesti fifty-sixty. Näyttelyt ja muut tapahtumat toki antavat paljon mukavaa yhdessäoloa, mahdollisuuksia tutustua uusiiin ihmisiin ja mahdollisuuksia solmia uusia yhtävyyssuhteita, mutta sellainen veretseisauttava onnistumisen ja oman itseni voittamisen tunne kyllä jää saavuttamatta.
Vuosi 2013 jää mieleeni täyden kympin vuotena: 10 toko-koetta, joista 10 ykköstulosta. Vähän pelotti ja hirvitti huomata 7 kokeen jälkeen ajattelevansa ja sanovansa ääneen, että mitäpä jos...Ja niinhän vuoden 10. koe tuotti hienon 10. ykkösen. Darjalla 1 alo-luokan koe TK1 ja 3 avo-luokan koetta TK2 . Tuisku eteni nousukiidolla voittajaluokkaan: 3 alokasluokan koetta ja 3 avoimenluokan koetta ykköstuloksilla ja siis TK1 ja TK2.
Pisteenä iin päälle Boris sai myös tittelirivistöönsä TK2- ja Jäbä TK1-tunnuksen.
Kahden erilaisen luomakunnan eläjän sulautuminen yhdeksi toimivaksi pariksi , korakoksi on aina yhä edelleen yhtä henkeäsalpaava kokemus, johon täytyy keskittää kaikki saatavilla olevat voimavarat, uskoa omaan osaamiseen ja luottaa koiraan. Minä aina uppuodun koirani kanssa hetkeksi omaan maailmaani ja suljen kaiken muun pois. Läsnä ovat liikkeenohjaaja ja minä & koirani, yhdeksi pariksi sulautuneet , yhteiseen päämäärään keskittyneet ja toisiimme täydellisesti luottavat ihminen ja koira.Voimakkaan, eheän ja teknisesti taidokkaan kisasuorituksen jälkeen tunnen suurta tyydytystä saatuani testata omaa osaamistani. Toisinaan taas on oman osuuden ja omien toimintatapojen tutkiskelun paikka epäonnistuneen liikkeen tai suorituksen päätteeksi. Tunnen aina suurta kiitollisuutta koiraani kohtaan ja toivon olleeni niin reilu ohjaaja kuin mitä se ansaitsee.
Voittajaluokkaan olen paneutunut itselleni tyypillisellä intohimolla ja pohtinut erilaisia tapoja saada tunnistusnoudosta, kauko-ohjauksista ja ruutuunlähettämisestä , ei vain hyviä, vaan täydellisiä suorituksia. Tässä kohtaan olen kyllä vaikeuksissa itseni kanssa, mutta Tuiskua innokkaampaa ja kuuliaiasempaa koiraa en voisi toivoa. Toki tiedän, että minun kädenjälkeni näkyy sen koko olemuksessa ja halukkuudessa täyttää pienimmätkin toiveeni.
Vielä on jotain kokeilematta: paimenrotuisen kisakumppanin kanssa työskenteleminen. Nyt jos koskaan ! Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan laumani koiramäärä lisääntyy ensi kesänä kelpien pennulla. Mielenkiintoista kerrassaan.
Tuiskun toisen pentueen alullesaattamisessa lähes kaikki mahdollinen meni pieleen. Astutus ei onnistunut ja eläinlääkärillä otetussa näytteessä ei Kobelta löytynyt kuin tulehdussoluja ( ei siittiöitä).Olisihan se ollutkin liian helppoa jos Kobe olisi vain astunut Tuiskun. Terve, komea ja tuttu uros lähellä, ei siis tarvita proge-testejä eikä ollut tarvetta miettiä suunnitelmaa B. Tuiskun proge-arvo olikin tähtitietellisissä lukemissa ja ainoa vaihtoehto oli keinosiemennys kohtuun. Uros vaihtui lennossa, eläinlääkäri lupautui tulemaan paikalle vielä samana iltana, operaatio Mäntsälässä sujui lopulta täydellisesti ja toiveikkain mielin odotan tulevaa. Kiitos Mari ja Ilja ! Kaikkihan on mahdollista ja isyyden 100 %:ksi varmistamiseksi pennuille tehdään virallinen DNA-testaus ennen luovutusta. Näin saan nukuttua yöni rauhallisesti. Itse katson olleeni vastuullinen ja avoin sekä toimintani läpinäkyvää ilman sitä draamaa, jota tästä yritettiin saada aikaiseksi. Voinhan toki olla väärässäkin.
Rotuyhdistys on mielestäni tällä hetkellä omaa etua tavoittelevien ihmisten yhteenliittymä, jossa ollaan joko oikeassa tahi väärässä, jonkun puolella eli jotain vastaan omien hovien ympäröiminä ja vailla käytöstapoja tai alkeellisimpiakaan vuorovaikutustaitoja. Pulmia voi lähestyä erilaisten näkökulmien kautta, mielipiteitä pitää voida muuttaa aina jos siihen löytyy perusteita ja joskus pitää löytyä munaa myöntää, että on tehnyt virheitä, vääriä valintoja tai on epäonnistunut pahemman kerran. Toiminta on kaukana siitä mitä minä ymmärrän sanoilla "avoimuus" ja "läpinäkyvyys". Toisten harrastajien ja kasvattajien julkisesta mustamaalauksesta ja yksityisten koirien virheiden esiin kaivamisesta on kehkeytynyt mitä nautinnollisinta arkiviihdettä. Ainakin oma luottamukseni yhdistyksen sekä jalostus-, tiedotus- että rahapolitiikkaan on romahtanut ihan pakkasen puolelle. Taloudenpidossa on suuria epäselvyyksiä, jonka sanan merkityksen ainakin minä ymmärrän niin, että kuitteja puuttuu, rahaa puuttuu, rahoja on käytetty väärin...???. Jalostusstretegia ei perustu edes perinnöllisyysopin alkeisiin ja yhdistyksen "virallinen" kennelliiton kanssa käyty hyperuricosuria-keskustelu sisältsi väärää tietoa. Pentulistalle ilmestyy yhtääkkiä joitain uusia määräyksiä/suosituksia tai ei ilmesty vaikka pitäisi...
Kaikella on kuitenkin aikansa ja paikkansa. En tällä hetkellä voi
ajatella itseäni mukana mahdollistamassa omien periaatteitteni ja
arvomaailmani vastaista toimintaa. Muutosta parempaan ei tapahdu
ennenkuin asiat ovat riittävän huonosti. Ovatko jo ?
Parempia aikoja ja kevättä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti