Tuisku ( kuten kaikki koirani) sallii ainakin läsnäollessani vieraiden ihmisten kosketella pentuja ja pitää niitä sylissä. Toki haukankatseella seuraa että mitään pahaa niille ei tehdä, mutta kuten Tuisku tietää minä suojelen häntä ja pentuja.
Lauman vanhoille rouville sen sijaan tylysti ilmoittaa, jotta pysykää kynnyksen takana. Kukaan ei kyseenalaista nuorimmaisen viestiä. Aina jaksan hämmästellä kuinka hyvin lauman keskinäinen viestintä ja toisten kunnioitus toimiikaan.
Tuisku osallistuu porukan mukana päivittäisille lenkeille ja hetkeksi saa unohtaa äidin velvollisuudet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti