Valtakunnassa kaikki hyvin

Valtakunnassa kaikki hyvin paitsi, että  sohvapaikat ovat nyt sattuneesta syystä kortilla. Makkarin sängylle ei vielä ole porukalla asiaa eli olohuoneen sohvalla on tunkua. Minä puutun kuvasta enkä kyllä erottuisikaan kun makaan aina alimmaisena.

Vaavit voivat tosi paksusti, painavat 1500-1750 g. En näe niissä mitään maailmanvoittaja -tai käyttävalioainesta. Sen sijaan veijarit vaikuttavat  erittäin hyvinvoivilta kuten äitinsäkin. Tuisku makailee välillä jo olohuoneen matolla kuitenkin niin, että on lähimpänä makuuhuonetta eikä kukaan uskalla liikkua makkariin päinkään. Hyvin  toi sanaton viestintä toimii. Juulia ei lasketa miksikään ja hän saa liikkua vähän vapaammin.


Kun Tuisku on hetken vielä pois treenikuvioista minulta puuttuu kaveri. Kaivoin Doriksen naftaliinista. Jumankekka...jaa...mää vai ??? Siis tamperelaisvitsi: tamperelaisille on ihan oma tv-ohjelma. Uutiset ja sää, jonka kuullessaan tamperelaiset heräävät ja vääntäytyvät  sohvalta  -jaa mää vai ???
Muutamaan vuoteen Doriksen kanssa ei ole tehty ei niin yhtikäs mitään. Joskus nuoruudessa ( elokuussa täyttää 8 v) osallistui yhteen jälkikisaan tuloksella Jk1 ja sitten Tk1 ja Tk2 vuosia sitten. Kato, äityliini kun mä vielä osaan !!! Ja niin tottavie osaa: seuraaminen on tiivistä ja käännökset nopeita. Noudot ovat nopeita ja luovutus huippuluokaa: niin tiivis, että seisoo etujaloilla mun kengillä  eikä käännä kapulaa kertaakaan suussaan vaan hievahtamatta tuijottaa kasvojani kapula suussa ja odottaa, että otan kapulan  ja sylkäisen makupalan suustani...jonka hän edelleen saa joka kerran kiinni ilmasta.. Hypyt ovat edelleen ilmavia. Vaikka Doris on täynnä intoa niin liikkeet sujuvat täsmällisesti miltei pilkuntarkasti, nopeasti ja halukkaasti. Ihan kuin puikoissa olisi nuori, innokas tyttönen.
Huomenna menemme Sarin ja Boriksen kanssa etsintäkokeen jälkeä, isoa ruutua ja tarkkuusruutua sekä pudotetun esineen noutoa harjoittelemaan. Sitten  illalla suuntaamme tottiskentälle ja keskiviikkona on viikon toiset hakuharkat.