Tapaus paimenkoira

Miten kaikki saikaan alkunsa ???

Kiitos Åsa ihanasta Olga-pennusta !

Olin jo talvella suunnitellut hankkivani itselleni paimenen. Miksi ? Koska minä en ole sellaista koskaan kouluttanut. Kello käy ja nyt jos koskaan. Lisäksi esimiestyö ja kahden suuren koulututuskokonaisuuden työstäminen ( johtamisen erikoisammattitutkinto ja yhteisöhoiton esimieskoulutus) vaativat yhtä suurta haastetta siviilielämässäni. Päätökseen vaikutti myös mustaterrierin koon kasvaminen sopimattomaksi harrastuksiin, turkin vaikeahoitosuus eikä luonteetkaan vakuuta minua enää. Molemmissa käsissä ( vai vaikka missä) primääri nivelrikko on tuhonnut suurimman osan niveliä enkä jaksa olla koko ajan kamman ja saksien kanssa huoltamassa turkkeja, jotka minusta pitää aina olla kunnossa.
Pentueita haeskellessani etsin kasvattajaa, johon voisin luottaa sekä yhdistelmiä, joissa vanhemmat olisivat tervepäisiä ja rodunomaisia.
Varasin itselleni kelpien pennun Ruotsista Cucid`s kennelistä. Valitettavasti astutus maaliskuussa ei onnistunut eikä Didaktick`s kennelin 2 pentueeseen  narttuja syntynyt tarpeeksi kun varauksia oli ihan jonoksi asti. Olinhan toki vähän myöhään asialla. Siis, ei kelpietä.Ykkösryhmän rodut: mudi, pumi, australianpaimenkoira, australian karjakoira, hollanninpaimenet, saksanpaimen, belgianpaimenet, skotlanninpaimenkoira...ei,ei,ei.
Otetaanpas takaisin: nahkalassie ! Olin joskus vuosia ( 20 v) sitten tutustunut Dalimattas-koiriin kun Hannu niitä usein testasi.Koiranetin avulla kartoitin rodun tilannetta, lueskelin eri kasvattajien sivuja, erilaisia artikkeleita, blogeja ja colliefoorumia. No, mikä ettei ???
Vähänkö tunsin itseni joksikin muuksi kun selailin colliekasvattajien pentusivuja. Åsa Wilkman esittäytyi omilla sivuillaan avoimesti ja kasvatustoiminta tuntui järkevältä sisältäen tervettä maalaisjärkeä ilman uusille kasvattajille ominaista fanaattisuutta ja idealismia. Mailasin hänelle ja kysin mahdollisuutta varata pentu 17.5. syntyneestä yhdistelmästä, jonka vanhemmat ovat luonnetestattuja ja näyttävät sk. collielta. Kaikki pennut olivat varattuja  -pahus ! Raaheen oli tulossa pentuja ja Lahteen ja ehkä Hämeenlinnaan. Muuallekin soitin tiedustellakseni kasvattajien suunnitelmia.
 Sitten Åsa kirjoitti ja tarjosi minulle Olga-nimistä tricolor narttupentua. Hän ei halunnutkaan myydä sitä etukäteen suunnitellulle perheelle. Kävimme  Sarin kanssa pentua ( minun pentuani) samantien Porvoossa katsomassa ja maksoin varausmaskun etten tule toisiin aatoksiin. Olga ei mitenkään ollut tyrkyllä harrastuskoiraksi, sillä se nukkui lähes koko ajan sohvan alla. Luotin kuitenkin Åsan mielipiteeseen ja tiedän itsekin kuinka se vilkkain ja rohkein pentu joskus nukkuu koomassa   jossain piilossa koko sen ajan kun ostajat ovat paikalla... jaa, tämäkö täynnä toimintakykyä ???

Kuvassa Olga tulevaisuudesta autuaan tietämättömän Sarin sylissä. Åsan aikuiset koirat olivat ystävällisiä ja pentujen äiti kovin luottavainen meihin vieraisiin. Pentue vaikutti ihan normaalilta. Tricolor-värinen Oliver, joka myös oli jo varattu muualle, keräsi pisteet reippaudellaan.
No  -se oli sitten siinä: mulle tulee nahkalassie 2 viikon päästä. Jessus sentään...mitähän minä sillä teen ???

2 viikkoa meni kuin siivillä ja 5.7. aamulla olimme taas Sarin kanssa matkalla hakemaan Olgaa kotiin. Nyt Olga oli hereillä ja iloisesti touhusi kanssamme.Oliver pääsi pentuaitauksesta tekemään tuttavuutta kanssamme eikä pikku-riiviöön voinut olla ihastumatta. Åsa kertoi pitävänsäkin Oliverin itsellään ja katsovansa mitä siitä tulee...ha-haa !!!

Syötävän suloisesta Olgasta tulikin oksennuttavan suloinen sillä se ehtii yrjötä kolme kertaa Sarin syliin kotimatkalla. Muuten kaikki meni hyvin. Lupaavaa kun paljon automatkoja on tiedossa ja tämä on reaktio. Onneksi en viitsinyt ottaa siitä paineita. Koira voi pahoin autossa ja stressaan siitä kun toinen vaihtoehto on, että koira voi pahoin autossa.
Kotimatkalla poikettiin Talasmalla ja Olga ongittiin pihalammesta, jonne sen oli ihan pakko hypätä.

Kotijoukot pohtivat, että taasko täällä on joku isyysongelma ja nyt näinkin näkyvä ? Ja todellinen salaraskaus, kukaan ei havainnut kenenkään olevan pieniin päin.
Olgaa ei nyt toivotettu tervetulleeksi vaan alistuttiin siihen toisasiaan, että muonavahvuus juuri kasvoi yhdellä parrattomalla puikkopäällä. Hohhoijaa ja juuri kun päästiin kehumasta ettei onneksi jäänyt yhtään Tuiksun vauvaa kotiin  -olipahan yllätys, että tällainen !!! Voiskohan tämän laskea jo varhaisdementian piikkiin ?

Kuka voisi vastustaa näin suloista otusta ?
Minä olen ainakin ihan myyty ja niin oli myös Talasman perhe. Yritin puhua Oliverin puolesta ja olin ihan varma ettei se ole ihan oikeasti Åsalle jäämässä  -oikea perhe vain vielä puuttui. Ja sehän asuu Tuusalantiellä ja perheestä puuttuu ainoastaan nahkalassie, vaikka se ei sitä vielä tiedä.
Enennkuin viikko oli täysi niin  Oliver-poika ulkoili paimentaen mustaterrieriä ja venhnäterrieriä.