Kuvan otti meidän yksikön oma arjen paparazzi, jonka mielestä autoni hymyilee.Olen koko kesän pitänyt konepellillä kukkasia, nyt kanervakorin. Porukka on miettinyt jo mitä siihen ilmaantuu talvella. Lyhty ledivaloineen, tietenkin. Tämä on yksinkertainen tapani luoda työn iloa. Koskaan en lopeta hulluttelemasta, tai niin kauan kuin elän.
Koko kesän ja alkusyksyn pääni on ollut täynnä ajatuksia -ei koirista-
vaan työstä, johtamisesta, työyhteisö-prosesseista ja omien tunteitteni
tunnistamista, oikeutuksesta ja käsittelemistä. Jaa miksiköhän ???
Olen itselleni tyypilliseen tapaani paneutunut johtamisen erikoisammattitukinnon suorittämiseen niin täysillä ettei mitään määrää. Olen tehnyt kirjallisia kotitehtäviä, suunnitellut js suorittanut osaamisen näyttöjä hienoine PP-esityksineen, koonnut arviointitilaisuuksien sisällön ( joita on kaksi: johtajana toimiminen ja henkilöstön johtaminen) suunnitellut 30.10. ensimmäisen arviointitilaisuuden PP-slidet ja koonnut upeat materiaalimapit arvioijille ( joista olen jo saanut TODELLA hyvää palautetta).
Toki olen huolehtinut omasta jaksamisestani ja hyvinvoinnistani ehkä hieman epätavallisella tavalla: ottamalla itselleni sileäkervaisen collien Olgan ( Lubins Olga-Zornoi) hellittäväksi, koulutettavaksi ja kisattavaksi. Miksi ? Rankka työ vaatii rankat huvit ja ainoa tapa saada ajatukset nollattua on ihan uudenlaiseen eläimeen tutustuminen, sen koulutuspotentiaalin hahmottaminen sekä vahvuuksien hyödyntäminen ja sitä kautta oman osuuteni parantaminen koiranohjaajana.Uuteen sosiaaliseen maailmaan tutustuminen, uusia kokemuksia ja elämyksiä, virheitä sekä niistä oppimista. Koirahan sekin on, mutta kyllä täytyy sanoa, että ihan uuteen sfääriin olen noussut.Olga-Otuksen sielunelämään paneudun myöhemmin.
Doris ( Zornoi Dobraja Doris) hoitaa koiranvirkaa Vanajanharjun palvelukodissa
ja tekee samaa työvuoroa kuin minäkin, ihan käytännön syistä.
Hän päivystää toimistossa, jonottaa lääkkeitä muiden mukana, ulkoiluttaa asukkaita ja on ihan ehdottomasti yksikön suosituin hahmo, jonka poissaolo huomataan silmänräpäyksessä. Koiranvirka pitäisikin tulla lakisääteiseksi.
Hänellä on oma herkkukaappi keittiössä ja toimiston eteisessä oma lokero kammalle, erivärisille ponnareille ja muille kauneudenhoitotarvikkeille.
Sairaalloisen läheisriippuvainen eläin vain kulkee ihmiseltä ihmiselle, nojaa ja painautuu ohikulkijoita vastaan ja saa osakseen, halauksia, paijjauksia, rapsutuksia, suukkoja, lempeitä sanoja. Hän myös tarvittaessa tuuraa työpsykologia- kuuntelee, nyökkää ja lipaisee kielellään kun työyhteisön jäsenet kertovat hänelle murheitaan.Doris ei koskaan hypi ihmisiä vastaan, tassulla on nyt opetettu vaatimaan lisää...nopeaoppinen tässäkin suhteessa. Parasta oli kun hänet kutsuttiin kuntoutussuunnitelmapalaveriin kunnan sosiaaliohjaan, asukkaan vastuuohjaajan ja Dorista ahkerasti ulkouluttavan asukkaan kanssa. Ihan pokkana hän istui hievahtamatta oman työihmisensä vieressä täydellä koiransydämellään palaveriin osallistuen. En ikinä olisi uskonut, että voin luottaa oman koirani yhteisön hoidettavaksi; työryhmä tietää kenelle voi antaa mukaan ulos ja milloin hänet voi ottaa toimistostani vaikka en paikalla olekaan. Eikä koskaan ole edes juolahtanut mieleeni, että joku tekisi Dorikselle pahaa. Ja miksi tekisikään ???
Darjalle ( Gårdarikets Darja-Zornoi) ei sitten pentuja syntynytkään syyskuun alussa. Omaa pikkumustaa oli odottamassa monen monta perhettä. Joku istukantapainen löytyi ultrassa ja jotain vähän ylimääräistä roinaa. Onneksi "se roina" sitten imeytyi ihan itsekseen ja Darja siirtyy Doriksen ja Juulin ( Zornoi Yuliana) kanssa eläkemummojen klaaniin.
Kyllä ihmisäiti on ylpeä pojasta ja taustatiimistä !
Jäbä ( Zornoi Jeltsin) on napsinut pari cacibbia ja suorittanut
pelastuskoirapuolella sekä raunio- että hakuosuudessa peruskokeen. Kuvassa poitsu on paikallistanut maalimiehen ( äännetään koirankoulutusmaailmassa ruuan ).Kati uskaltautui lopulta Jäbän kanssa käyttäytymiskokeeseen eikä ole mikään yllätys, että Jäbän tittelirivistöön kuuluu nyt myös Bh-tunnus.Ei se ole hienoa, vaan se on TOSI hienoa. Onnea Jäbä, Kati ja Jouni !
By the way: Jäbälle on tulossa pentuja Kuopioon.
Olga-Otus, Hipsuvarvas, Puikkokuono, SuperPuikko kuten Marko häntä nimittää
On ihanaa valmistella koira näyttelyyn vain leikkaamalla kynnet ja pyyhkimällä pölyt selästä. Vähän olen korvia teippaillut, varmuuden vuoksi. Pari match-showta osoitti, että täälläkin Olga on kuin kotonaan. Hän liikkuu erittäin kauniisti ja tietenkin osaa esiintyä. 16.10. Hämeenlinnan match-show:ssa oli pentuja liki 60, Olgalla ikää 4,5 kk ja sijoitus punaisten kakkonen. Yes ! Pari pentunäyttelyä on suunniteltuna Oliverin kanssa loppusyksylle.
Esineitä hän hakee mielellään ja jäljestyksen alkeet on hallussa.
On tosi mielenkiintoista treenata Sarin kanssa hyvinkin erilaisen elämänkatsomuksen omaavaa Oliveria. Näissä nyt korostuu uroksen putkiaivoisuus ja nartun selkeästi hektisempi ja herkempi kohtaaminen ympäröivän maailman suhteen.
Laukaisuvarmoja tuntuvat molemmat olevan ja niin ihmisystävällisiä kuin mahdollista.
 |
| Pieni koira, suuri varjo |
Jospa joulupukki toisi valkoisia lelukoiria. Nupun ( Zornoi Nefertiti) juoksu on hyvässä mallissa ja ylihuomenna lähdetään sulhon ( Vihtori) luo. Viikko sitten tuntui jo parin kemiat kohtaavan.Vihtori on hyvänmallinen ja -kokoinen, ryhdikäs, tosi karkeakarvainen ystävällinen ja varmaluonteinen ulos, joka pitää huolta isoveli riisenin kanssa hevostallista Tampereen pohjoispuolella. Nuppu on lapsiperheen lemmikki, lempeä, ystävällinen ja niin neiti niin neiti.Vihtorin isä on Zornoi Nero, minun ensimmäisestä valkoisesta kääpiösnautseripentueesta ( isän "Nikin" toin Kanadasta ja emän "Possun" Ruotsista), jota Soile keksi käyttää omalle nartulleen 1½ vuotta sitten. Hyvä juttu ! Vihtorilla on juuri niin hyvä sukutaulu kuin vain voi toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti