Arki sujui ongelmitta ja yhteisen kielen löytyminen oli vaivatonta. Olga oli ahne ja innokas oppimaan.
Jo muutamien kahden kesken tehtyjen metsäretkien aikana panin merkille kuinka Olga saattoi jumittua paikalleen roikottaen toista etujalkaa ylhäällä. Jaaha - varsinainen hipsuvarvas; jos vähän kolauttaa jalan johonkin niin ei kykenen liikkumaan. En ymmärtänyt, enkä olisi voinutkaan, että kyse oli ihan jostain muuta. Pariin otteeseen Olga sai riehua velipoika Oliverin kanssa ja näiden ihan normi riehumisten jälkeen ontui. Jätin siis pois riehumis- ja takaa-ajoleikit Oliverin kanssa eli sisarukset eivät siis leikkineet keskenään ollenkaan. Välillä en uskonut näkemääni, ja tunsin itseni ihan vainoharhaiseksi. Kun vika tuli esiin vasta rasituksessa ei sitä muut huomanneetkaan.
Syksyn edetessä Olgan etuliikkeet olivat edelleen ajoittain epäpuhtaat, mutta vain rasituksessa. Näyttelyissä liikkui moitteettomasti, itse asiassa erinomiaisesti. Kävin Olgan kanssa oman eläinlääkärini luona, joka ei tietenkään nähnyt Olgan liikkeissä mitään outoa vaan passitti meidät kotiin. Kävimme parin viikon päästä uudelleen vastaanotolla ja nyt kuvasimme Olgan kaikki etupään nivelet, jotka näyttivät olevan terveet. Marraskuussa halli-tottistreeneissä porukalla totesimme Olgan vähän ontuvan oikeaa etujalkaa. Tässä kohtaa pahat aavistukset täyttivät mieleni ja aloin valmistaa itseäni pahimman varalle. Sovin ajan ortopedille, Jan Ivenille, jolle oma eläinlääkärini lähetti rtg-kuvat. Kävimme alkuvuodesta hänen vastaanotollaan ja Olgan etupään lihaksiston epäsymmetria oli tunnusteltaessa selkeä. Jostain syystä Olga ei käytä oikeaa etujalkaa kunnolla eikä lihakset kehity samaa vauhtia kuin vasemmalla puolella. Olga sai 10 päivän tulehdus-kipulääkekuurin, lepoa ja sitten vähitellen siirrtyimme normaaliin liikuntaan. Kaikki näytti hyvältä. Pari kolme viikkoa kipulääkkeen lopettamisen jälkeen huomasin saman epäpuhtauden liikkeissä ja oikean jalan keventämisen. Olimme taas Jan Ivenin vastaanotolla Riihimäellä maaliskuussa ja Olgasta otettiin uudet tarkemmaat rtg-kuvat. Niissä ei vieläkään näkynyt mitään epänormaalia. Nyt Olgalle aloitettiin kuukauden tulehduskipulääkekuuri. Ensin lepoa, sitten tarkoitus siirtyä vähitellen normaaliin hallittuun lenkkeilyyn. Saimme myös lähetteen samoissa tiloissa toimivalle fysioterapeutille. Ensimmäisellä käynnillä hän pani merkille etuliikkeiden epäpuhtauden ( lievän ontumisen), keskiruumiin huonon hallinnan ja tasapainon hallinnan puutteellisuuden.
Kävimme kerran viikossa jumppaamassa ja juoksemassa matolla altaassa. Kotona tein päivttäin Olgan kanssa tasapainoharjoituksia puolisen tuntia. Olga liikkui hallitusti remmissä tai yksinään. Lopulta voin ottaa sen porukan mukaan, mutta ei se laumasskaan saanut riehua. Sain myös luvan jo juoksuttaa sitä pieniä matkoja polkupyörällä hiekkatiellä saadaksemme ravia pitemmäksi ja hallitummaksi. Kaikki näytti taas hyvältä ja fysioterapeutinkin mukaan edistymistä oli tapahtunut.
Olga olisi kaivannut ihan erilaista liikuntaa kuin mihin oli kipeän jalan kanssa mahdollisuus. Aktiivisuus muuttui pakonomaiseksi esineiden pureskeluksi.
21.4.2015 kevyen tottistreenin jälkeen päästin Olgan juoksemaan Oliverin kanssa. Kymmenisen minuuttia täysin rinnoin sisarukset viilettivät pitkin nurmea -juuri niinkuin nuorten koirien kuuluukin irrotella. Kun olin ottamassa Olgaa autoon huomasimme Sarin kanssa kuinka se ontui ihan selkeästi oikeaa etulkaansa. Kuinka suuri pettymys ja suru täyttikin mieleni. Itkin ajomatkan kentältä kotiin.
Seuraavana päivänä jätin soittopyynnön Jan Ivenille, joka soittikin takaisin iltapäivällä. Olisi ollut kontrollisoiton aika muutenkin. Itkien kerroin tapahtumista ja olin sitä mieltä, että matka Olgan kanssa on loppumassa. Helppo päätös, joka on äärettömän raskas toteuttaa. Jo pelkästään asian sanominen ääneen ja ajan sopiminen tuotti suunnatonta tuskaa. Eläinlääkäri sanoi olevansa samoilla linjoilla ja sovimme Olgalle viimeisen ajan samaksi illaksi. Nuo muutamat jäljellä olevat tunnit käytimme halailuun ja metsässä samoiluun. Eläinlääkäriasemalla Olgan nukuttaminen ikiuneen hoidettiin hiljaisesti ja hienotunteisesti. Suuret kiitokset Jan Ivenille henkilökuntineen !
Kiitos Olga yhteisestä matkasta ! ! Kiitos Åsa hienosta matkaseuralaisesta !
 |
| Lubin`s Olga-Zornoi 17.5.2014 - 22.4.2015 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti