Tapaus aussi

Pikku-Musta 6 viikkoa

Tapaus Pimu.
 Elämä tuo mukanaan yllätyksiä ja mahdollisuuksia, joita ei kannata jättää käyttämättä...tai mistä sen nyt ikinä tai ainakaan siinä vaiheessa tietää. " Huonon käden" jälkeen en jättänyt peliä sikseen vaan nälkäisenä käänsin uuden kortin, joka taisikin olla Jokeri. Sarikaan ei yhtään toppuutellut vaan heitti bensaa liekkeihin kehoittamalla rohkeasti katsomaan mitä kortit kertovat. Olgaa en tietoisesti jäänyt suremaan, elämä on passiiviseen suruun liian lyhyt ja aloin kartoittaa eri mahdollisuuksia saada paimenkoiraryhmästä uusi harrastus- ja kisakaveri kasvamaan.
Minua sytyttävää nahka/kelpiepentua ei ollut saatavissa ja ankaran, mutta sitäkin lyhytkestoisemman pohdinnan  tuloksena  yhtäkkiä huomasin varanneeni itselleni Kuusamossa 24.3.syntyneestä australianpaimenkoirapentueesta musta/valkoisen nartun. Rotu on hyvin epäyhtenäinen rakenteen, värityksen kuin luonteenkin osalta ( koiranetti näyttää hyvältä tulosten valossa), joten en taaskaan tiennyt mitä olin ostamassa = ostanut. Luotin omaan intuitiooni ja oikea-aikaiseen mahdollisuuteen saada uusi treenikaveri. Kasvattajan kanssa puhuimme jo ensimmäisestä puhelusta alkaen samaa kieltä vaikka hän on nuori ja vasta kasvattajauraansa  aloitteleva aussieharrastaja.

Leiki mun kaa, kuka sitten oletkaan !

Heidi toi 7,5 viikkoisen Pimun ( Meadowheart`s Gamora-Zornoi) mukanaan  Varkauden kv. näyttelyyn 16.5. , josta sen kävin hakemassa. Virallisesta nimestä ei oikein muovautunut kutsumanimeä ja kun pentutesti oli tehty työnimellä Pikku-Musta siitä kätevästi rakentui lyhyt ja kuvaava tytön nimi Pimu. Tai Pimatsu, Pimpula. Pentutestin mukaan Pikku-Musta on käsittelyn salliva, luottavainen, toimintakykyinen, taisteluhaluinen ja suuren moottorin omaava pentu, jota suositellaan harrastajalle. Kuorimittuessaan ääntelee. Hmmm...Vähän jäin pohtimaan olinko ottamassa  ongelmakimppua, joka tarvitsee osaavan ohjaajan. Luotin kasvattajaan tässä kohtaa. Ja jos käsi ei ole hyvä täytyy osata pelata.. Ensikontaktia kuvaa hyvin valokuva minulle lelua tuovasta reippaasta nassikasta, jota ei pitkä automatka, uusi ympäristö tai uudet ihmiset paljoa hetkauta. Joillekin koirille ( ja ihmisille) elämän sirkus on vuoristorata, toisille taas kummitusjuna. Ei tarvitse edes miettiä kumpaan laitteeseen Pimpulan ranneke oikeuttaa.

Elämä ei ole enään entisensä.






Jokeri näyttää olevan.
Pimu on hyvin tasapainoinen, reipas, ystävällinen, ennalta-arvattava ja ohjattavissa oleva koiranalku, joka työskentelee mielellään, taistelee ja palkkaantuu  ruualla. Se saalistaa liikkuvaa eli pallo toimii myös palkkana ja rätin repiminen. Se on tosi nopea ja tosi halukas - siksi opetan liikkeet namilla ja katson josko myöhemmin tarvitsen palloa maksimitehon saavuttamisessa. Repimisleikit saavat jäädä käyttämättä sillä minusta on epämiellyttävää kun koira hamuaa hampaillaan vaatteita tai käsiä, jotka ovat nivelrikon takia muutenkin ajoittain kipeät.
Pimu keskittyy liikkeen opettelemiseen / tekemiseen 100 %:sti ja sulkee itsenä ympäröivästä maailmasta pois, olemassa on sillä hetkellä vain se ja minä.

 Eka jälki: Syömässä broilerin keitettyjä sydämiä kasvavalla nurmella

Jäljestyksen lahjoja jaettaessa Pimu ei sattunut olemaan paikalla Todennäköisesti oli samaan aikaan sattuvalla tottelevaisuus- tai henkilöetsintäluennolla, sillä näissä tarvittavia ominaisuuksia ei todellakaan tarvitse kaivaa esiin.. Vasta kymmenisen jälkeä ajettuamme lamppu alkaa syttyä, mutta meillä ei ole kiire.

Laumautuminen sujui ongelmitta ja satahampaiselle näytettiin  jo tulopäivänä kaapin paikka. Rakkautta ja rajoja  -niitä viimeksimainittuja enemmän. Ettei toi älytön alieni vaan ala uskoa itsestään mitään. Haasteellista on hahmottaa kenen häntää saa tappaa ja kenen ei, mutta yllättävän äkkiä sekin selviää...valittettavasti yrityksen ja erehdyksen kautta.

Molskis ja loiskis !

Uimamaisterin tyylinäyte

Taisi Pimu eksyä jollekin uimariliiton pikakurssillekin, sillä noin luontaista vesipetoa ei käsiini ole sattunut. Ihan sujuvasti se rynni muiden mukana veteen ja kun sitten varomattomuuttaan oli lauman kanssa niin syvällä ettei tassut ulottunut pohjaan lähti uimaan. Ja millä tyylillä ! En meinannut saada edes matalikolle takaisin.

Jos kukaan ei leiki, ämpärikin kelpaa leikkikaveriksi.

...kele-ei liiku mihinkään !

Tiukka tilanne tuli kun tanakasti seisoi etujaloillaan ämpärissä eikä saanut sitä liikkumaan mihinkään. Ärräpäät lenteli kun vihainen pikkukoira  tempoi  kahvasta.

8 viikkoa

Rakenteensa puolesta Pimu on hyvin sopusuhtainen ja kompakti. Terveestä anatomista kertoo täysin yhdensuuntaiset joustavat liikkeet. Väritys on vähän tavallinen, mutta minusta kaunis. Näyttelyissä taitaa ainakin ulkolaisten tuomareiden suosikki olla sini- tai punamerle +luonnon töpö häntä ( joka voi sitten olla eripituinen). Näillä otuksilla töpöhäntä kaivetaan trimmauksella esiin , joskus tosi rumasti kun sitten toisaalta taas takajalkoihin kasvatetaan pakut ja pitkät housut.

13 viikkoa

Selkälinja on vakaa, kaulan ja selän yhtymäkohta kaunis ja kaula on oikeassa kulmassa runkoon ja ah ! pitkä. Onkohan "epäaussimainen  "?

Pimu liikkuu jo lauman mukana samoilla lenkeillä. Joskus kotipihalle saavuttuamme purkaa täyttämättä jäänyttää liikunnan tarvetta luoksemalla pihaa päättömästi ympäri tai taistelemalla harjojen ja ämpäreiden kanssa.

Söpöilykuva