Ensimmäinen esineruutu

Pimun ekan esineruudun tein 19.7. vauvan ollessa 3 kk 3 viikkoa vanha. Vaihtokauppa-ajatusta aloin markkinoida pennulle heti kotiutumisesta seuraavana päivänä. Huomasin heti kuinka se mielellään omii esineet ja siitä kenelle esineet kuuluvat en jatkossa aio keskusteluja käydä. Esine mulle - nami sulle ! Niin yksinkertaista ettei moni edes käsitä. Pimu tuo käteen tunnarin, jälkikepin, hanskan, kukkaron, lasten lelut yms. Pienen noutokapulan hakemisessakaan ei ollut minkäänlaista haastetta sillä sekunnin mietittyään osasi ottaa oikeasta kohdasta kiinni.
Asiaan..

Todistuskappale 1, hanska. Musta, koko 7, ehjä, pari syöty.

Tallasin pituussuuntaan 5 m x 20 m suuruisen kaistaleen lähimetsään. Otin koiran autosta ja heitin hanskan alueelle ja toistin  vihjesanaa "lelu". Pimu ampaisi alueen perälle ja kun siellä ei ollut mitään lähti tulemaan takaisin. Pahus, ehdin jo ajatella. Huoleni oli ihan turha, sillä yht`äkkiä Pimu pysähtyi kuin seinään, nappasi hanskan ja lähti tuomaan sitä hurraahuutojen säestyksellä. Pudotti parin metrin päähän, mutta kun ei mitään saanut antoi sen käteen ja sai lihapullan puolikkaita..
Seuraavaksi otin koiran hihnaan, vein alueen puoliväliin, heitin hanskan mahdollisimman pitkälle ja vein koiran alueen aloitussivulle. Pimu kävi niin kuumana etten meinannut saada hihnan lukkoa irti kaulapannasta. Pikku eläin singahti alueen perälle, etsi esinettä nenän avulla ja hetikohtahan sen paikallisti, nappasi suuhunasa ja juoksujalkaa tuli vaihtamaan sen lihapullaan.
Kolmas yritys oli jo astetta vaikeampi. Laitoin koiran autoon niin, että se näki kun vein hanskan alueen takarajalle. Pimulla oli niin kova hätä töihin, että oli  puristanut itsensä Mazdan takaluukun koiraportin viereen jääneestä aukosta ulos. Ehdin viime tipassa hätiin ja sain koiran ilmasta kiinni. Vein sen pannasta alueen reunalle ja päästin irti rimpuilevan otuksen,  joka juoksi niin lujaa kuin mitä pienillä jaloillaan pääsi, haki hanskan, juoksi takaisin lähes yhtä lujaa ja antoi hanskan käteeni. Sitten järjestimme kunnon bileet hurraahuutoineen, taputuksineen ja herkkulihapullineen. Treeniliivin taskusta löytyi vielä kissanruokapurkki jälkiruuaksi.
Simsalabin - ja taikuri on itsekin hämmästynyt !
Koska tekstit ilman kuvia ovat tylsiä niin piristeeksi kuva 1. harjoituksessa käytetystä hanskasta.

Iltapäivän treeni korvasi harmistuksen, jota Pimun höröttävät korvat aiheuttivat aamupäivällä. Ne lerpattavat ihan päin peetä. Ajoimme Sarin kanssa torstaina karvat korvista koneella ja teppasimme korvat , jotta niihin muodostuisi kunnon taite. No, toisen korvat teipit olivat irti jo seuraavana päivänä. En saanut uutta teippiä samalla tavalla toisen korvan kanssa. Tänään otin  kaikki teipit pois ja nyt sitten korvat höröttävät eri tavalla, joka on vieläkin kamalamman näköistä. Ensi viikolla teemme uudet viritykset. Korvat ovat vielä niin pehmeät, että kylla asettuvat samalla tavalla.  Ja jos koiran korvien väli on täyttä tavaraa niin korvat voivat minun puolestani höröttää tai lepattaa.