Joulupullia

Joulukuu on ollut kiireisempi kuin mikään muu kuukausi ja kun sen aikana on sairaslomien takia tehty töitä pienellä porukalla isoissa muutoksissa on yhtä hyvin oma jaksaminen kuin vuorokauden tunnit olleet kortilla. Tämän päivän roskahokemat: pitää priorisoida ja organisoida töitä, pitää sietää epävarmuutta ja keskeneräisyyttä, pitää nähdä virheet oppimistaphtumina ja epäonnistumiset mahdollisuutena kehittyä. Hevonhumppaa ja miten se nyt menikään...  Roskahokemat ei helpota arkea yhtään kun kotimatka menee Buranan vaikutusta odotellessa ja koko vapaa-aika kuluu työstä elpymiseen.

Tuiskun edellinen pentue

Tiesin etukäteen, että tulee olemaan haastavaa (=paskamaisen kamalaa) hoitaa Tuiskun astutus, joka siis siirtyi ja siirtyi kun juoksu ei alkanutkaan minun aikataulussani vaan jouduin jo jännittämään sattuuko H-hetki joulunpyhiksi, jolloin ei saa progesteriniarvoja eikä eläinlääkärikään tai osaavia taustajoukkoja ole saatavissa. H-hetki ajoittui jouluviikolle, great, ja siinä kohtaa suunnitellaan elämää ihan reaaliajassa, mutta kuitenkin lopulta kaikki onnistui  -ei  kuitenkaan helpoimman kautta. Toisaalta...koskapa meikäläinen niistä helpoista ja yksikertaisista vaihtoehdoista olisikaan saanut nauttia. Tuiskun astutuspäivä oli sekä sen käytöksen että veriarvojen mukaan paras mahdollinen. Samaa näytti myös Mossen halukkuus  ja sen palveluun kuuluvan tavaran laatu. Ei ole aina yksinkertaista saada urosta ja narttua paikalle oikeina päivinä. Osin ihan puhtaasti maantieteellisistä seikoista johtuen, osin hankaluudesta olla pois töistä 1-2 päivän varotusajalla eikä tämä vuodenaikanaa ole kaikkein miellyttävin kun ei ole käytettävissä isoja sisätiloja kuten tallia tai muuta isoa hallia.
No, nyt on pullat uunissa, johon on 600 e jo tärvääntynyt ynnä ajelut sinne jä tänne useampana eri päivänä, joka ei näillä bensan hinnoilla ole ihan ilmaista puuhaa sekään. Vielä pitäisi jaksaa kärvistellä reilu 3 viikkoa jolloin uunin ikkunasta päästään katsomaan onko niitä pullia edes tulossa.

Nupun edellinen pentue

Valkoisen käppänän Nupun ( Juulin tyttärentytär)  astutus marraskuussa oli niin helppo ja nopea kuin ikinä mahdollista. Toisella kertaa en ehtinyt edes ottaa kenkiä eteisessä jalastani kun homma oli bueno.Laku-uros otti  kummallakin kerralla tilanteen täysin haltuunsa niin ensikertalainen kuin olikin. Ihan ensimmäisen kerran teen väriristeytyspentueen kun se mahdollisuus nyt avattiin kaikille siinä tapauksessa, että toisena osapuolena on valkoinen.Kyseessä on ns. yhteistyöpentue ja Nupun pentue syntyy ja varttuu Karvosten perheessä Parolassa kuten edelliselläkin kerralla. Synnytys on aina ihan karmivan jännittävää = kamala ja kaikki ei aina todellakaan suju hyvin vaan kaikki voi mennä ihan pieleen. Kerran olen menettänyt sekä äitikoiran että kaikki sen pennut. Miten se aina muistuukin mieleen tässä kohtaa ! Nyt väri aiheuttaa lisäjännitystä. Hyvää sellaista  -minusta on ihan yhdentekevää minkävärinen koira on.  Tai ei aivan: joku lehmänvärinen käppänä olisi kiva.
Laku asuu Söderkullassa ja katsoin etukäteen, että sinne on ihan helppo ajaa moottoritietä pitkin, sitten kehä 3:lle, sieltä Kotkan liittymästä jne. Paikanpäällä tajusin, että kehä 3:n Hämeenlinnan liittymän kohdalla kello oli 16.30, vettä sataa kaatamalla, on pimeää ja kehätie niin ruuhkainen kuin olla saattaa. Sarin kanssa ei kuitenkaan osattu edes navin avustuksella kääntyä oikeasta liittymästä pois kehältä ja siellä sitten seikkailtiin puoli tuntia pahimmassa ruuhkassa. Apua, ei ole meikäläisen juttu ! Seuraavan kerran meninkin Hyrylän kautta ja valoisalla, ah !
Uunissa oli sen verran sumua, että  eläinlääkärin sinne jouluviikolla kurkistaessa neljä pullaa näkyi selvästi ja viideskin siellä jokun varjossa. Pullien väri on edelleenkin mysteeri eikä sitä paljasta edes ihan ennen synnytystä röntgenkään.