Minusta Pimu on ollut pennusta asti tosi hyvinrakentunut ja kaunisturkkinen. Turkissa on ihan älyttömästi pohjavillaa, koska Pimu viettää suurimman osa päivästä ulkona. Mustaterrierit loikoilevat makuuhuoneessaan, josta Pimu on tuhonnut sängynpäällisen, toinen nyt jo menossa.
Mutta asiaan.Siis siihen näyttelyyn, johon en tiennyt miten suhtautua ja mitä odottaa. No, pesin Pimun perjantaina hallitottistreenien jälkeen ja föönasin sen. Vähän jo silloin tasoittelin valkoista rintamusta ja muotoilin takajalkoihin housut ja hännästä sain tuuhean pötkylän. Lauantai-iltapäivänä jatkoin turkin nyhväämistä vaikka olin jo Pimun hakureissussa päättänyt etten sitten ala aussieta trimmaamaan. Niinpä vaan aloin ja olinkin kätteni tulokseen tyytyväinen, jotakuinkin. Sarin ja Etan kanssa pitää jatkossa opetella miten mahdollismman hyvä lopputulos saadaan aikaan.
Pimulta puuttu oikealta ylhäältä pieni välihammas P2, joka minusta on aivan yhdentekevä juttu. Näyttelyissä siitä voidaan kuitenkin rokottaa riippuen tuomarista.
Näyttelyyn oli ilmoitettu 26 aussieta, joista suurin osa narttuja, junnunarttujakin 5. Suuri osallistujamäärä ( 1000 ) yllätti näyttelynjärjestäjät ja tuomareita hankittiin lisää. Maija Mäkinen muuttui Paavo Mattilaksi. Ihan sama koska mulla ei ole kokemusta Paavo Mattilasta. Koiranetti näyttää hänen arvostelleen rotua jossain suuressa näyttelyssä pari vuotta sitten ja tulostasao oli varsin hyvä. Vähän se hammas, tai puuttuva hammas hirvitti.
Näyttelypaikka oli täynnä kuin turusen pyssy ( kukahan se ikinä mahtoikaan olla) ja kehä postimerkin kokoinen läntti, shit ! Pimu on kyllä kaikkien aikojen rasittavin näyttelykaveri kun jokaista ihmistä piti pussata, jokaista koiraa moikata, jokaiseen kassiin piti kurkata, jokaiseen mahdolliseen paikkaan piti työntää pää tai niin työntyä niin syvälle kuin mahdollista, jokaisesta vesikupista piti lipaista ja sitä rataa. Laitoin sen jäähylle pinkkiin kevythäkkiin, josta samantien puristautui ulos etuovesta. Tungin elukan takaisin ja keskityin hetkeksi seuraamaan urosten arvostelua. Joku kopautti olkaapäähäni ja huomautti, että Pimu on saanut ja päänsä ulos kattoluukusta ( ei ollut auki). Metalliboksi on seuraava siirto.
Olin tosi pettynyt koirien tasoon.Osa näytti olevan pesemättä ja turkki siistimättä. Kampaamattomat setterinhännät eivät minua puhutelleet eivätkä pitkät roikkuvat housukarvat . Osa koirista oli turhan kevyitä ja korkearaajaisia ja huonoselkäisiä. Muutamien olemus ilmensi epävarmuutta eivätkä kaikkien ilmeet olleet ausssimaisia. Taisin vähän yleistää; olihan joukossa toki rodunomaisiakin koiria. En todellakaan ole aussien asiantuntija, mutta mulla on oikeus mun mielipiteisiin kuten Anskulla tunteisiinsa. Vain muutama puhututti -etenkin urosten voittaja, josta leivottiin myöhemmin ROP. Hmmm...se oli tumma sinimerle, hienosti trimmattu ja esitetty.
Kauhulla seurailin kuinka tuomari jakeli myös sinisiä ja keltaisia nauhoja. No joo -hyvä jos eh tulee. Junnunarttuja oli 5. Tuomari ei viitsinyt Pimun hampaita laskea. Tarkasti vain purennan ja totesi, että kaipa ne loputkin hampaat ovat paikoillaan. Joo -toki ! Olin enemmän kuin tyytyväinen punaiseen nauhaan ( jakelivat vielä perinteisiä nauhoja). Kilpailuluokassa sijoituimme kakkoseksi. Molemmille eri:n saaneelle junnulle SA:t -oho ! Nuorten-, avoimen-, valio- ja veteraaniluokan jälkeen paras narttukehään kutsuttiinkin vain 4 koiraa. Paavo Mattila juoksutti useamman kierroksen ja ohjasi junnuissa ykköseksi tulleen koiran ykköspallille ja meidät kakkosiksi. Vara-sertti pläjähti plakkariin. Ei paha ollenkaan 9-kuiselta plikalta. Ennenkuin postuimme kehästä tuomari kävi vielä erikseen kehumassa Pimun liikkeitä ja totesi kuinka hieno siitä tulee kunhan kasvaa aikuiseksi.
Seuraaviin näyttelyihin mennään vasta loppukeväästä tai kesällä. Siis ihan totta !
Tämä aussityttö ylittää kyllä reippaasti kaikki odotukset, jotka olivat ???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti