Vaan kuinkas sitten kävikään...

Onnelinen äiti ja vastasyntyneet pennut

Nupun laskettu aika lähestyi ja sen merkit olivat aivan kuin suoraan oppikirjasta. Tiistaina 26.1. lähdin töistä jo tietoisena, että ensi yönä meillä on pikkuruisia käppänöitä. Huolsin omat koirat ja lähdin Parolaan alkuillasta.Kun mitään ei kuitenkaan tuntunut tapahtuvan kävin vielä klo 23 maissa kotona katsomassa, että kaikki on hyvin. Puolenyön maissa synnytyspoltot alkoivat. Mitään ei tapahtunut tai näyttänyt tapahtuvan. Puolitoista tuntia jaksoin odottaa ennenkuin soitin kilometrin päässä olevalle ell-asemalle, jonka hoitaja kehoitti tulemaan heti sinne. Ennenkuin lopetin puhelun Etta kiljaisi, että nyt se tulee. Ehdin sanoa sen puhelimeen ja sitten keskitimme huomiomme pentuun, joka oli ihan elävä. Vähän pelkäsin, että kun oli niin pitkän aikaa tehnyt matkaa saattaisi olla kuollut. Mutta eipä vaan ollut ! Tyttö, painoa 190 g. Musta. Jes ! Seuraava tulikin ihan pienen hetken päästä. Poika, 175 g. Mutta tarkemmin katsottuna ei ollutkaan musta vaan musta-hopea eli muho. Komeat vaaleat värimerkit. Jymy-yllätys ! Yö meni sitten Karvosten olkkarin lattialla kontillaan pentuja synnytellessä. Nuppu hoiti oman osansa rauhallisesti ja keskittyneesti ja antoi meidän punnita ja ihmetellä vauvojaan siitä yhtään huolestumatta.

Tummin ja vaalein muhoista

Kaikki pennut olivat hyvänkokoisia ( 170 g-190 g), täynnä elämää ja pulleamahaisia. Aamuyöllä neljän maissa Nupun vierellä tuhisi kolme poikaa ja kolme tyttöä.  Kaikki pojat olivat muhoja ja tytöistä kaksi mustaa ja yksi muho. Toisella mustalla tytöllä on rinnassa valkoinen snautserin pään muotoinen kuvio.Varmuuden vuoksi odotimme vielä puolisen tuntia josko se "seitsemäs matkustaja" eli salasellainen  olisi ollut piilossa röntgen-kuvassa. Ei ollut. Veimme Nupun pihalle, sitten pesulle ja lopuksi siivotulle petille, jossa pennut jo  nälkäisinä odottelivatkin.
Vähän ennen aamuviittä kotiuduin sekaisin väsymyksestä ja väriyllätyksestä. Teiden pinnat olivat jäätyneet superliukkaaksi luistinradaksi. Sekin antoi vielä oman jännityksensä ja normaalisti 15 min matkaan meni puolisen tuntia. Kuvat koneelle ja jakoon ja sitten maate.Uni ei heti tullutkaan tapahtumarikkaan ja jännittävän yön päätteeksi. Kelasin mielessäni pentujen sukutaulua.....musta-hopeita.......zzzzzzz.

Saga

Minun koirakiintiö on täysi. Käppänää en edes ole ajatellut ottavani enää kaveriksi Juuli-vanhukselle. Kuuden tunnin yöunilta herättyäni minulla oli uusi koira. Täysin selvää, että muho Saga-tyttö on minun. Tässä on viimeinen tilaisuus saada oma pentu ja musta-hopeaa minulla ei koskaan ole ollut. Sagahan on Juulin tyttärentyttärentytär. Näin äkkiä sitä ihmisen mieli muuttuu. Mikään järkisyy ei puolla käppänänpennun ottamista Tuiskun pentuhärdellin keskelle, minulla ei ole aikaa eikä varaa uutta ottaa koiraa ja Pimunkin kanssa täytyy ehkä käydä korkeantason keskustelut, että pentu ei ole sen leikkikalu. Järkihän ei ole koskaan ennenkään ohjaillut mun elämää jotta miksi nyt muuttaa toimivaa käytäntöä.
Joten tervetuloa taloon Saga !

Lisää reaaliaikaista infoa pennuista löydettävissä Etan perustamassa FB-ryhmässä. Kuvia, kommentteja ja videopätkiä maailma suloisimmista elävistä.