Pimusta TK1 3 kokeella !

Saavutimme ensimmäisen koulutustunnuksen 11.6. Janakkalan toko-kokeessa. Tällä kertaa en päässyt tunteeseen, että olisimme yhtä, koira myötäilisi minun tahtoani ja ruumistani ja olisi ajatusteni jatke.
Minä ns. vein ja se vikisi. Onneksi se on teknisesti niin taitava, että pystyi erittäin huonossakin vireessä saavuttamaan kohtuullisen tuloksen. Olin itse myös hereillä ( tukka pystyssä) ja avitin siistin vaikutelman luomista kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Kisa käytiin kivituhkapohjaisessa kehässä. Tuomari Harri Laisi arvosteli asiallisesti sekä nopeasti ja hänen vaimonsa liikkuroi hyvin. Ilma oli paras mahdollinen. Olin  luottavaisin mielin enkä aavistanut millaiset katastrofin ainekset minua odottaisi kun päästin Pimun autosta. Se sinkoili hihna tiukalla sinne tänne, vinkui ja höselsi, yritti  pariin autoon ja lopuksi melkein karkasi kanttiinin ovesta sisään. Tässsäkö se tällä kertaa olikin ?
Odotin omaa vuoroani kauhunsekaisin tuntein. Alokasluokan koiria oli 12 ja paikallamakuu suoritettiin 3:ssa 4 koiran ryhmässä. Olimme siinä toisessa. Periaatteessa kaikki hyvin, mutta keskittymisen puutteesta kieli jo heti se, että Pimu kääntyi lonkkansa päälle eikä jäpittänyt minua silmiin. Arvelinkin jo asennon perusteella, että saattaisi tulla ylösnousupulmaa. Niin tulikin ja jouduin antamaan toisen istu-käskyn. Arvosana 9. Ei hätää...vielä !

Minä se vaan olen aika hyvä !

Seuraamisesta ei tahtonut tulla yhtään mitään. Pimu haikaili jotain jossain ja oli vain fyysisesti läsnä, välillä väljästi ja jossain käännöksessä jouduinkin myötäilemään sitä niin paljon kuin vain kehtasin. Seuraaminen   tuntui pitkältä kuin nälkävuosi vaikka oli ihan normaali. Siitä arvosana 8, huh ! Hävetti.
En uskaltanut vapauttaa enkä kiittää Pimua vaan suoritin liikkeet ihan putkeen. Onneksi siirtymismatkat olivat olemattomat. Maahanmeno ok, luoksetulossa tuli suoraan sivulle. Siitäkin täydet vaikka Pimun kuuluisi tulla ensin eteen ja siitä vasta perusasentoon. Kapulaa ei tällä kertaa mälvännyt yhtään, mutta siirtyi minua lähemmäs ennenkuin otti kapulan suuhunsa, siksi 9. Kauko-ohjaus hyvä. Estehyppy muuten ok, mutta minun edestäni siirtyessään perusasentoon hyppäsi ensin ylös ja ilmassa kieräytti itsensä oikeaan perusasentoon. Eli ei täysin korrekti, josta 9. Yhteisvaikutus 9.

Meidän kolmas toko tuomarin silmin

Äkkiä pois kehästä rauhoittumaan. Tiesin, että ykkönen on palakkarissa ja kun se oli kolmas saavutimme TK1-koulutustunnuksen. Ei taaskaan yhtään nollaliikettä. Ja tämä oli nyt minun 13. ykkönen tokossa putkeen.Tulostaululta kävin tarkistamassa saldon: 184 p.Periaatteessa ei paha, tuntui vaan niin perkuleen pahalta kehässä.Lopulta sijoituimme jaetulle pronssille.

Ei huono 14- kuiselta tyttöseltä, ei ollenkaan. Kaikki missä saa juosta ja irrotella ovat helppoja opettaa Pimulle. Seuraaminen ei ole sellainen, jossa saisi vapauttaa räjähtävää energiaa ja siksi  täytyykin miettiä miten siitä saadaan tiivis, voimakas, varma ja mieluinen. Kyse ei ole siitä mitä koira osaa vaan mitä se haluaa. Temppuja on helppo opettaa, mutta seuraaminen ei ole temppu. Mustaterrieriä voi ihan huoletta "hetsata" ennen yksittäisliikkeitä, mutta Pimu ei kestä kasassa vaan purkaa turhautumistaan vinkumisella/haukkumisella.Annetaan nyt ajan kulua ja tehdään ja harjoitellaan mieluisia asioita.
Mielenkiintoinen tuttavuus tämä aussityttönen !