Toinen koetus 26.5.

Ei ollut Pimun ensimmäinen tokotulos mikään onnenkantamoinen, ei.

Simply the Best

Olin ilmoittanut meidät Forssaan  26.5. joilloin tiedossa kivat pienet iltakisat tuomarina Juha Kurtti. No, koko päivän satoi ja ajaessani illansuussa kohti Forssaa sade vain yltyi. Alokasluokan ilmoitettiin alkavan klo 20.30. Voi hyvänen aika ! Olen vanhemmiten tullut niin laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi etten viitsi huonolla ilmalla lähteä treenaamaan ollenkaan. Olisikohan sittenkin pitänyt ? En myöskään ole treenannut vierailla kentillä.
 Lämpötilaa +12 astetta. Juha Kurtti arvosteli taas perusteellisesti ilman mitään kiirettä ja pari kolme tuntia sateessa läpimärkänä värjöteltyäni pääsin lopulta starttaamaan Pimun kanssa. Kello lähenteli kymmentä enkä tässä vaiheessa kyennyt juurikaan miettimään muuta kuin kuivia vaatteita ja lämmintä juotavaa. Alokasluokan koiria oli 7, jotka suorittivat paikallamakuun kahdessa ryhmässä. Ensimmäisen paikallamakuuryhmän koirat  ajautuivat  helvetilliseen härdelliin juuri ennen kuin ohjaajat palasivat koiriensa luokse. Joku ampaisi ylös juoksemaan ympäri aluetta ja muut innostuivat mukaan. Yhtäkkiä sirkus oli valmis: neljä isoa koiraa juoksi ympäri aluetta ja ohjaajat sekä toimitsijat, tuomari ja kaikki muutkin kynnelle kynevät niiden perässä. Koirat haukkuivat aluksi ehkä innoissaankin, ihmiset karjuivat minkä ennättivät. Onneksi emme olleet tuossa ryhmässä. Pimu tempoili hihnassa kehän laidalla haukkuen innoissaan ja häkeltyneenä. Olin juuri saanut sen vireen alas valmiiksi paikallaoloon, joka on meille haaste. Hyvästi rauhallinen mielentila !
Paikallaolo sujui hyvin. Pimu oli rauhallinen, mutta tarkkaavainen ja maahanmeno ja ylösnousu sujuivat aivan oikea-aikaisesti.  Vielä viiden koiran yksittäissuoritus ennen omaamme. Sormet olivat kohmeessa eikä litimärät nahkasormikkaat lämmittäneet vaan tuntuivat aika inhottavilta. Sadetakista valui vesi noronaan ja kasteli housut ja kengäthän olivat olleetkin litimärät jo pari tuntia. Näillä mennään ja kotimatkalle vaihdetaan kuivat vaatteet. Pimun mielestä sää oli mitä mainioin ja ihan yhtä nopeasti meni maahan märkään maahan kuin kuivaankin. Onneksi kehässä ei ollut lätäköitä vaan maa imi sadeveden.Minä taas huolestuin säästä suotta.
Narupallo- ja ruokakuppimotivointia ja sitten kehään. Saldona 193 p eli pistimme viime kerrasta pisteen paremmaksi. Luoksetulossa yritti suoraan sivulle ( olin juuri ennen suoritustamme treenannut suoria sivulletuloja ...kannattiko ?). Yhtäkkiä koirapoloinen itsekin tajusi että homma ei lopukaan ihan oikein eikä sitten jäänyt eteen eikä sivulle vaan varmuuden vuoksi jonnekin puoleenväliin.Siitä arvosana 9.  Paikallaoleva kapula ei Pimua taaskaan kiinnostanut  -yök !. Jälkiseuraamusten minimoimiseksi suostui sen verran raottamaan suutaan, että sain sujautettua kapulan sen kulmahampaiden taakse. En nyt muista annoinko toisen käskyn vai en, mutta niin tai näin arvosana 8.Ei todellakaan mikään mallisuoritus ! Kapula ei ollutkaan meidän, mutta silti olin vähän järkyttynyt. Kertoimien kanssa pistevähennykset yhteensä -7.
Jouduin ottamaan Pimun liikkeiden välissä selkeillä käskyillä ruotuun kun se  vähän haeskeli silmillään kehän ulkopuolelta jotain, mutta tuomari kehui oikein ajoitettuja komentoja ja koiran tapaa reagoida niihin. Pimu oli vähän levoton johtuen ehkä ennen suoritustamme sattuneesta hässäkästä, mutta silti suoritti liikkeet nopeasti, halukkaasti ja teknisesti oikein.Seuraaminen olisi voinut tuntua voimakkaammalta, mutta kuulemma näytti hyvältä.
Näin jälkikäteen ajateltuna itse ohjasin koiraa ihan oikein.
Olin kotona vasta klo 23.30. Satoi koko kotimatkan, oli vähän sumuista ja jo hämärääkin. Tieosuus Forssasta Hämeenlinnaan on Suomen yksi vaarallisimmasta peura- ja hirvikolareiden osalta. Näitä eläimiä en  onneksi nähnyt. Nukkumaan pääsin 0.30 ja tiesin ettei seuraava aamu tulisi olemaan niitä elämäni parhaita. Tiedossa Hämeenlinnan valvontakäynti jo heti aamusta eli skarppina pitäisi olla.  Tämän ikäisenä ei lyhyt yöuni enää kanna kuten nuorena.
Kyllä toi pikkulikka vaan on niin kiva ja hyvä !