Pentulaatikossa tuhisee

Valtakunnassa kaikki hyvin.Ikää aussinpoikasilla 5 päivää, niin ja  5 yötä. Pentujen paino on kaksinkertaistunut, osalla lähes. Pulleavatsaisia, liikkuvaista sorttia ja äänekästä. Maitobaarin paikoista käydään armotonta kamppailua vaikka paikkoja on runsaasti. Pelko, että kaveri on paremmalla paikalla on niin suuri, että sitä pitää ääneen kiroilla. Miten minustakin aina tuntuu, että naapurikassa vetää paremmin kuin se, missä ostosteni kanssa jonotan. Jotanhan sanotaan ruohosta ja aidasta jne.
Pimu on selkeä nykyajan uranainen, joka haluaisi jatkaa normaalia elämää. Kotiäidin elämä ei viehätä. Itseasiassa se on tylsää.Toki hoitaa pesueensa esimerkillisesti, syöttää, putsaa, hoivaa niin hyvin kuin mahdollista. On paha paikka  kun tietää, että lähden Pikku-Sagan kanssa treeneihin ja hänet jätän kylmäverisesti kotiin. Kun hänellä muka on kuusi nälkäistä suuta ruokittavana. Pysyisivät kyllä elossa jos hän pääsisi toteuttamaan itseään -pöh ! Karmea tilanne ! Tulee maailman pisin alkukesä.
Ohessa naamakuvia. Ja tytöt ja pojat, josta jälkimmäiset eivät meinanneet pysyä samassa kuvassa.
Kuvia ottaessa tiesin kuka on kuka, mutta osasta en ole satavarma. En viitsinyt nimetä niitä sattumanvaraisesti. Aika samiksia. Ruskea väri alkaa tulle näkyville.