Pimu eleli ja lenkkeili ihan normaalisti sunnuntaihin 7.5. saakka jolloin sen käytös muuttui levottomaksi. Se istui läähättäen hetken paikoillaan ja muutti paikkaa, halusi ulos, halusi samantien sisään. Ulospäästyään suuntasi metsikköön ja alkoi kaivella pesäkoloja vauvoille. Ruokakaan ei kelvannut muuten sika-ahneelle koiralle.Lämpö putosi 37.1 ja pysyi siellä koko päivän. Makuuhuoneessa olevaan pentulaatikkoon ei ollut suostunut menemään vaan oli sitä mieltä, että tekee pennut mun sänkyyn. Illansuussa majoittautui kuitenkin pentulaatikkoon, sisusti sen mielensä mukaisesti ja varotteli muuta laumaa tulevasta. No, meidän pahvi (=Saga) oli tapansa mukaan ihan pihalla ja muina naisina varotuksista huolimatta käppäili suoraan miinakenttään =makkariin. Pimu ampaisi pentulaatikosta ja sanoi jotain karmeaa, mikä sai Pikku-Sagan poistumaan lopullisesti kynnyksen toiselle puolelle.
![]() |
| 1. tyttö |
Kaikki eläviä, jänteviä ja pulleamahaisia aussinpoikasia, joiden painot 275 g-340 g. Tarkemmassa tsekkauksessa yhden tytön häntä osittautuikin puolipitkäksi ja luokitellaan töpöksi. Kaikenpituiset hännäthän ovat tässä rodussa hyväksyttäviä.
Ohjelmassa pentulaatikon siivous, Pimun käyttäminen ulkona, pesu, juottaminen ja syöttäminen.
Päivä oli noussut jo aikaa sitten, mutta vedin verhot eteen ja kävin hetkeksi nukkumaan. Pimu oli heti kartalla pentujen suhteen. Olihan se jo putsannut ja leikittänyt vuosi sitten Tuiskun pentuja, mutta nyt osasi vaistonvaraisesti toimia myös synnytyksessä. Punnitsin pennut uudelleen. Kaikilla on helposti tunnistettavia väri/häntäeroja eli ei tarvitse heti etsiä minikaulapantoja. Vähän ihmettelin kun kaikki pennut ovat mustavalkoisia, mutta viisaammaat kertoivat, että tan (ruskea) väri ilmaantuu näkyviin vähän myöhemmin.
Tiistaipäivän punnituksessa jokainen pentu oli lisännyt painoa 20 g-30 g. Vauvalassa on hiljaista tai enimmillään kuuluu tyytyväistä tuhinaa.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti