25.11.2017 Jankkin tokokoe

Mikä päivä !
Osallistuin Pimun ja Sagan kanssa Janakkalan koirakerhon tokokokeeseen. Edellinen Pimun koe oli sen ensimmäinen avoimessa luokassa ja niin kauhea grande katastrof, että hetki ( muutama päivä) meni toipuessa siitä, että koira karkasi kehästä, varasti parissa liikkeessä ja oli lähdössä ennemmin pois kuin tekemässä jotain kivaa mun kanssa. Apuvaaa.... Tässä vaiheessa tajusin, että minun pitää saada oma koutsi jos mielin jatkaa kisaamista. Eteenpäin minua ajoi sisäinen palo oppia uutta ja kehittyä ohjaajana. Siis päivittää itseni koirankoulutustaidoissa. Osuinkin ihan heti kultasuoneen kun otin yhteyttä lähes täysin sattumanvaraisesti Virve Hepoahoon Hyvinkäältä. Kerran viikossa treenasimme Pimun kanssa hänen ohjauksessa. Heilakin pääsi mukaan ja Sarikin tuli Oliverin kanssa yhteisiin treeneihin.
Tein tosi paljon töitä Pimun ( ja itseni ) kanssa. Lopulta uskaltauduin ajattelemaan kisoja. Kynnys astua numerolappu rinnassa kehään oli jo niin suuri, että ajattelin että jos nyt en jatka kisaamista niin rima on jo seuraavana vuonna liian korkealla. Enkä opi kisaamaan jos en kisaa. Kun kerran kisat oli treenihallissa ja tuomari tunnetusti ns. kiltti niin ilmoitin molemmat tytöt kisaan. Vähän, eikun paljon, pelotti.

Omasta näkökulmastani ajatellen Pimu toimi kuin unelma: oli hyvin kuulolla ja silminnähden nautti mun kanssa tekemisestä...vaikka ei saanut muuta palkkaa kuin kehuja. Ai hitsi kuinka se tuntui hyvältä. Itse kämmäsin noudon kun otin kapulasta kiinni väärästä suunnasta ja huolimatomasti eli pudotin sen maahan. Ei se maksanut kuin 8 pistettä ! Eniten pelkäsin merkin kiertoa ja ruutua, joissa ei ollut pienintäkään ongelmaa. Vein Pimun näihin liikkeisiin oikeasta suunnasta. Ohjasin koiraa hyvin, siis omasta mielestäni.
Videolta katsottunut meidän yhteistyö näytti ihan siistiltä. Annoin ihan turhia vartaloapuja, mutta who cares. Totta kai niihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota. Ei yhtään nollaa eikä alle 8 arvosanalla olevaa liikettä. Tiesin kehästä poistuessani, että ykköstulos tuli. En koskaan katso suorituksen aikana pisteitä vaan keskityn koiraan. Tulostaululle toimihenkilötäti piirsi tussilla numerot 305,5. Täh ! Piti hieraista silmiä ja varmistaa, että numerot olivat samalla rivillä missä oli mun ja Pimun nimi. Kyllä se oli ihan totta sillä arvostelulomakkeessa oli ihan sama luku 305,5 p. Tällä tuloksella lopulta voitimme ison avoimen luokan, jossa kisasi 11 koirakkoa.

Saga ei ihan yhtä onnistunutta suoritusta tehnyt, mutta 176 p oli sekin tosi positiivinen yllätys. Ykköstulos. Sagahan oli astutettu, mutta mahdolliset snautserinalut mahassa ei yhtään tahtia hidastaneet. Se oli vähän omanlaisensa eli huolimaton ja tarvitsi muutamia lisäkäskyjä pysyäkseen ruodussa. Ei yhtään nollaa. Huonoin liike oli seuraaminen 7,5. Kaksi kisaa -kaksi ykköstä ! Ei voi kuin olla onnellinen !

Pimun saamat ruusukkeet oli mahdollista vaihtaa kanttiinin antimiin joten eikun herkuttelemaan. Sarin kanssa nautittiin piirakkaa ja vohvelia. Vähänkö leijjuin pilvissä....


Kiva oli näissä tunnelmissa lähteä kotiin valmistautumaan Sami Hedberg on Ice-show`hun ja sen jälkeiseen  myöhäiseen illalliseen työkavereiden kanssa.