Sagan pentue näki päivänvalon keskiviikkona 3.1.2018. Tai eihän pennut mitään nähneet kun ovat sokeita.
Sagan lämpö laski alle 37. asteen tiistaina 2.1. ja se vähän hiippaili edestakaisin, ulos ja sisään sekä järjesteli petiään suurta tapahtumaa ajatellen mukavammaksi. Olin ihan varma, että pentue syntyy seuraavana yönä enkä uskaltanut mennä ollenkaan nukkumaan vaan yritin pysyä hereillä tylsiä TV-ohjelmia katsellen. Seurailin koko yön Sagan puuhia ja yöllä klo 4 se rauhoittui pentulaatikkoon odottavalla mielellä. Työntopoltot kestivät melkein tunnin ennen kuin eka pentu lopulta punnertautui ulos klo 04.50. Valkoinen poika, joka painoi 210 g, huh ! Mun käppänän pennut eivät koskaan ole painaneet yli 200 g. Ei ihme, että sen synnyttäminen pienikokoiselta äidiltä ei ihan vaivattomasti käynytkään. Saga tiesi heti mitä pennulle tehdään ja nuoli sen kuivaksi ja pikkuinen eläinlapsi heti löysi tien maitobaariin. Sitten odotettiin tunti ja toinenkin eikä toista pentua vaan kuulunut. Tässä vaiheessa meni hermot ja soitin Hattulan Evidensiaan ja sovittiin että odotetaan vielä vähän aikaa koska pennut tuntuvat olevan hyvin elossa ja myllertävät vatsassa. Reilun puolen tunnin päästä ilmoitin, että lähden tulemaan kun Saga ponnistaa voimakkaasti ja suht tiheään eikä pennut tunnu liikkuvan synnytyskanavassa yhtään eteenpäin. Pakkasin pennun lämpöpullolla ja pyyhkeillä vuorattuun laatikkoon lämmitettyyn autoon ja kannoin Sagan etupenkille huovan päälle. Valmistauduin sektioon. Pikkutiet olivat ihan järkyttävän liukkaat, mutta lopulta päästiin klinikalle. Kun kannoin Sagaa odotustilaan tuntui toinen pentu olevan tulossa juuri sillä hetkellä. No, suoraan tutkimushuoneen lattialle huovan päälle synnyttämään. Pentu ei ollut valkoinen vaan pippurisuola. Jees ! Iso poika, joka tuli kuitenkin vähän helpommalla kuin ensimmäinen. Sagalle laitettiin kanyyli, jonka kautta otettiin verta kalkkitasapainon määrittämiseksi ( joka oli normaali). Mun pikkuinen Saga-reppana yritti hoitaa pentuja samalla kun yksi hoitaja hääräsi verinäytteiden kanssa ja toinen otti ultrakuvaa, jossa vielä eläinlääkäri tuli avustamaan. Mahassa olevat 3 pentua näyttivät olevan ihan kunnossa ja sydämenlyöntitiheydet hyvät. Saga oli oma iloinen itsensä, joka luotti ihan täysillä, että ympärillä pyörivä sirkus ei ole mitenkään vahingoiksi. Klo 8.30 mennessä kaikki 5 pentua olivat turvallisesti ulkomaailmassa. En uskaltanut lähteä loppuja synnyttämään kotiin koska satavarmasti pentu/pennut syntyvät automatkan aikana. Ensi tulivat pojat: valkoinen, pippurisuola,valkoinen. Tässä vaiheessa pieni pelko hiipi mieleen, entä jospa kaikki viisi ovatkin poikia. No eivät olleet, neljäs pentu oli pippurisuolatyttö ja viimeinen valkoinen tyttö.
Kaikki valtakunnassa hyvin ! Saga tapasi muun lauman. Niin tyytyväisenä Saga rauhoittui pentuja syöttämään ja niin ponnekkaasti jokainen pysyi tissillä, että uskaltauduin nukkumaan muutamaksi tunniksi.
Viikon ikäisenä painot ovat isoimmalla vähän yli 400 g ja muilla vähän vaille.
Minun ensimmäiset pippurisuolapennut. Näitä en osannut odottaa. Olen viikon ihastellut niiden väriä ja puhunut supikoiranvärisistä pennuista. Ajatus oli jättää valkoinen, tai minkävärinen tahansa, narttu itselle. Ei ollut epäilyksen häivää kumpi tyttö jäisi Sagan kaveriksi -Supi.
Saga, Zornoi Silver Saga on toimiva tokokoira, jolla on 1½ vuoden iässä kahdesta alokasluokan kokeesta kaksi ykköstulosta. Sen tottelevaisuussuoritukset ovat koomisen nopeita. Se on aina valmis yhteistyöhön. Saga on ihmisiä yli kaiken rakastava, touhukas ja aina iloinen pikkukoira, joka tulee loistavasti toimeen isojen koirien laumassa. Saga on valkoisen emän ja mustan uroksen yhdistelmästä syntynyt ja väriltään musta/hopea.
Pentujen sukutaulu näyttää tältä: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI17047/16&ReknoI=fi39522/17
Meidät löytää myös FB:sta ( Kirsti Pitkänen)
